Huh. Hiljaiselo täällä päin on johtunut siitä, että olen paiskinut töitä koko viikon. Voin kyllä sanoa, että ihanaa kun on ollut töitä, mutta voin myös todeta, että eilisen neljäntoista ja puolen tunnin työpäivän jälkeen olen aivan puhki. Siis täysin poikki ja tunnoton. Tuollainen päivä vie nopeasti mehut, ja varsinkin kun mun työ on sitä, että seistään koko päivä ja huudellaan ihmisiä syömään samalla kun kärvennytään 40-50 asteen lämpötilassa, niin päivän päätteeksi tuntee kyllä tehneensä töitä. Mutta ei se mitään, oikeastaan vaan rakastan sitä että tiedän tehneeni jotain. Harmiksi vaan viimekesäisen reilimatkan sivuoireena tullut jalan rasitusvamma on taas alkanut muistutella itsestään, ja jalkani on taas alkanut kipeytyä. Toivottavasti se kuitenkin tässä parin päivän vapaiden [aahh!] aikana saa levätä ja jaksaa taas ensi viikon työputken.
Mutta arvatkaas. Oli ihanaa tulla yöllä töistä kotiin, kun mansikoita odotti jääkaapissa. Siis kylmiä, mehukkaita mansikoita sen neljäntoistatunnin kuumuuden jälkeen. Boy, was it good! Nyt lähden nauttimaan päivän vapaastani sotimasta [Sodankylästä] tulleen ystäväni kanssa ja sen jälkeen tulen sanomaan
haikeat terveiset. Palaan taas töiden jälkeen noin viikon päästä, MaiMami :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti