Vaikkakin luulen, että kahdeksankin kuukautta sellaisessa kaupungissa kuin Lontoo muuttaa ihmistä sen verran, etten enää halua palata samoihin rytmeihin ja rutiineihin tänne palatessani.
Enkä usko, että elämä rutiineineen koskaan tulisikaan tuntumaan samalta Lontoossa vietetyn vuoden jälkeen vaikka yrittäisin. Mutta on kiva, että on kuitenkin mahdollisuus yrittää saada nopeasti kiinni tästä paikasta ja sen menosta edes tutun työn kautta, koska loppujen lopuksi, ellei suuria käänteitä tapahdu, niin tännehän minä haluaisin päästä opiskelemaan ja asuntoa asuttamaan, ja mitä nopeammin saan ensi vuoden jälkeen kiinni tästä eteenpäin posottaneesta Oulun elämästä, niin sitä helpompi minun on asettautua aloilleni ja alkaa luoda uusia rutiineja ihmisenä, joka luonnollisesti on vähän erilainen tänne palattuaan kuin täältä lähdettyään. Ihminen kasvaa ja kehittyy ja elämä ja rutiinit kehittykööt siinä mukana - mutta sentään ei tarvitse uusia työrutiineja opetella ellen välttämättä tahdo!
Mutta sitten asiasta toiseen. Eilen huomasin ilokseni, että olin taas aika onnellinen, ja pari juttua jäi yksittäisesti mieleeni [arjen pienet ilot, niistä puhun nyt]. Näistä jutuista minulle tuli eilen hyvä mieli:
Auringonpaiste - tuntui taas ihan kesältä.
Töiden jälkeinen sauna - siitä on vähän aikaa, kun olen viimeksi käynyt päivällä saunassa, mutta kuulkaa, kyllä se virkisti! Spontaanihetket on kyllä hetkistä ihanimpia...
Ihana John Mayer..:
Ja sitten vielä illan ihan ehdoton huippu, lapsuudenystävä, jonka kanssa vietettiin ihana läksiäisilta ja nautittiin harvinaisesta kesäillasta alkusyksyssä - oli vielä ihan lämmin, vaikka ilta oli jo pimeä. Kotiympäristöni yrittää ilmeisesti sanoa helliä hyvästejä kauniilla säillä ja leppoisilla illoilla - ja onnistuukin siinä ihan hyvin...
Haikein terveisin,
MaiMami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti