Kaste

Tänään olen vihdoin saanut tuntumaa siihen, miltä Lontoon mielestäni pitäisi tuntua; jokin ei nimittäin ole ollut aivan kohdallaan täällä Lontoossa koko tänä aikana, jonka olen täällä ollut. Aurinkoa on ollut [melkein joka päivä!!], lämmintä on ollut lähes tukahtumiseen asti ja elämä asettui nopeasti uomiinsa, mutta jokin on tuntunut vähän vinkkuralta. Tänään sitten olo on ollut kotoinen ja kaikki tuntunut oikealta jollain tavalla, ja, no, arvaattekos jo, missä siihen syy?

Sateessa.

Tänään on nimittäin satanut vettä ensimmäistä kertaa kunnolla koko kuukauteen, ja sitä on tullut koko päivän. Okei, on ollut yllättävää ja tosi hienoa, että kesästä ja kesän lämmöstä on täällä saatu nauttia niinkin pitkälle kuin syyskuuhun, mutta kun syysihmisenä minä niin olen sitä itseään syksyä odottanut, niin tämä kirpakka syysilma ja pureva tuuli on saanut minut salaa hykertelemään innosta. Puhumattakaan, mitä tämä sade on saanut aikaan...

Koko talo on tänään ollut ympäröityneenä huuruiseen sadepilveen, ja vasta nyt Lontoo tuntuu sellaiselta kuin muistin sen tuntuvan. En osaa määritellä miksi, mutta sateen alettua olen tuntenut Lontoon koti-Lontooksi sen sijaan, että tuntisin vieläkin yrittäväni etsiä sitä kodin tuntua jostain. Muutos on tietenkin tapahtunut vähitellen mutta yllättävän nopean aikavälin sisällä [siihen ei mennyt kuukauttakaan], ja tänään kotiutuminen on tuntunut saaneen viimeisen sinettinsä. Lontoo on nyt saanut kasteensa kodikseni ja minä taas kasteeni siihen oikeaan Lontooseen!

PS Miten merkillistä, että heti ensimmäisenä virallisena syyspäivänä [22. syyskuuta, jolloin kalenterissani luki "Autumnal Equinox, Autumn begins"] ilma oli niin kirpakka, että lapaset olisi tarvittu käteen, ja seuraavana päivänä ensimmäinen sadepäivä kokonaiseen kuukauteen saapuu? Olikohan tämä nyt ihan sattumaa...?