Huomasitteko saman, minkä minä tänä aamuna? Kalenteriini katsoin ja vähän aikaa mietittyäni hoksasin ja ihan vallan ihmetyin. On nimittäin sellainen juttu, että eletään viimeistä symmetristä päivää meidän elinaikanamme. Kun siis onhan tänään kahdestoista kahdettatoista vuonna kaksitoista, emmekä voi sanoa elävämme enää toista samanmoista. Symmetriaa voimme toki kokea muutama vuosi myöhemminkin, esimerkiksi vuoden 2020 marraskuun toinen päivä, 02.11.20, mutta ei se oikein tunnu samalta. Tämä on siis melko harvinainen päivä, ja sitä juhlittakoon vaikka muutamalla kuvalla Covent Gardenista yhtenä joulukuisena maanantaina, hehkuttamalla tämänaamuista huurretta ja pikkupakkasta ikkunan takana ja innostumalla siitä, että illalla näen valkolakin viime viikolla saanutta, valkoisesta Suomen Talvilandiasta palannutta ystävää! Ihan hyvä päivä keskiviikoksi, sanon minä.
Edit: En kyllä ymmärrä, miten olen onnistunut välttämään kaikki hehkutukset tästä ainutlaatuisesta päivästä, sillä nyt kun surffailin netissä, niin sehän on kaikkialla. 12.12.12.... 12.12.12 klo 12.12..... 12.12.12... Asunkohan minä jossakin luukussa silmillä lappu ja korvissa tulpat vai olenko vain jotenkin epätavallisen epätarkkaavainen? Veikkaan jälkimmäistä, mutta ken sen sitten tietää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti