Tänään kuulin lauseen, joka pysäytti minut. Sai miettimään: 'Sitä todellakin olen.'
Se oli yksinkertainen, koruton ja kyllä aika mitätönkin, ei sen hienoutta edes ymmärtänyt ennen kuin sitä makusteli, pyöritteli hetken kielen päällä ja päästi sitten ilmoille häivähdys hymynkaretta suupielissä. Tänä suunnittelemisen, tunnelmoimisen ja unelmissa elämisen aikakautena sen ymmärtäminen, että olen saavuttanut sen, tuntui hienolta. Tätä todellakin olen. Niin olen.
"I'm being present."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti