Totesin eräänä päivänä itselleni, että kesällä me kaikki ollaan jotenkin erityisen huolettomia. Mennään silloin, kun siltä tuntuu, unohdetaan kello kotiin, annetaan hiusten takkuuntua merituulessa, valvotaan illan viemänä ihan vahingossa aamuaurinkoon, tehdään vähän sinne päin eikä sitä mietitä sen enempää. Kesällä hetki on enemmän läsnä ja siihen on helpompi tarttua, ja asiat, jopa ne harmittavat, tuntuvat mutkattomilta auringonpaisteessa, siinä hetkessä, varpaiden kurkottuessa laiturin yli virtaavaan jokiveteen. Ei huolehdita, hymyillään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti