3...

Eilen oli aika mukava päivä [ja illasta tuli vielä mukavampi]. Olin eilen viimeisen päivän töissä, ja työnantajani kiitti kesästä ja sanoi, että jos nyt sitten olen ensi kesänä maisemissa, niin mulle on työpaikka aina vapaana. Vaikka onkin tavattoman hienoa lähteä uusiin maisemiin, on myös jollain tavalla lohduttavaa tietää, että mulla on mahdollisuus päästä takaisin tähän vähäksi ajaksi hylkäämääni nykyiseen elämän rytmiin jos niin haluan.

Vaikkakin luulen, että kahdeksankin kuukautta sellaisessa kaupungissa kuin Lontoo muuttaa ihmistä sen verran, etten enää halua palata samoihin rytmeihin ja rutiineihin tänne palatessani.

Enkä usko, että elämä rutiineineen koskaan tulisikaan tuntumaan samalta Lontoossa vietetyn vuoden jälkeen vaikka yrittäisin. Mutta on kiva, että on kuitenkin mahdollisuus yrittää saada nopeasti kiinni tästä paikasta ja sen menosta edes tutun työn kautta, koska loppujen lopuksi, ellei suuria käänteitä tapahdu, niin tännehän minä haluaisin päästä opiskelemaan ja asuntoa asuttamaan, ja mitä nopeammin saan ensi vuoden jälkeen kiinni tästä eteenpäin posottaneesta Oulun elämästä, niin sitä helpompi minun on asettautua aloilleni ja alkaa luoda uusia rutiineja ihmisenä, joka luonnollisesti on vähän erilainen tänne palattuaan kuin täältä lähdettyään. Ihminen kasvaa ja kehittyy ja elämä ja rutiinit kehittykööt siinä mukana - mutta sentään ei tarvitse uusia työrutiineja opetella ellen välttämättä tahdo!

Mutta sitten asiasta toiseen. Eilen huomasin ilokseni, että olin taas aika onnellinen, ja pari juttua jäi yksittäisesti mieleeni [arjen pienet ilot, niistä puhun nyt]. Näistä jutuista minulle tuli eilen hyvä mieli:

Auringonpaiste - tuntui taas ihan kesältä.

Töiden jälkeinen sauna - siitä on vähän aikaa, kun olen viimeksi käynyt päivällä saunassa, mutta kuulkaa, kyllä se virkisti! Spontaanihetket on kyllä hetkistä ihanimpia...

Ihana John Mayer..:

Ja sitten vielä illan ihan ehdoton huippu, lapsuudenystävä, jonka kanssa vietettiin ihana läksiäisilta ja nautittiin harvinaisesta kesäillasta alkusyksyssä - oli vielä ihan lämmin, vaikka ilta oli jo pimeä. Kotiympäristöni yrittää ilmeisesti sanoa helliä hyvästejä kauniilla säillä ja leppoisilla illoilla - ja onnistuukin siinä ihan hyvin...

Haikein terveisin,
MaiMami

5... 4...

Eilen vietettiin läksiäisiä ystävien hyvässä seurassa pimenevässä illassa. Tänään mennään Madagascarille ja päivällistreffeille ystävän kanssa ja yritetään olla itkemättä.

Vihdoin alkaa tuntua siltä, että päivät loppuvat kesken. Oikeastaan se on aika kutkuttavaa, koska sen ansiosta lähtö alkaa hiljalleen tuntua joten kuten todelliselta. Tuskin tosin siltikään tajuan sitä kunnolla ennen kuin istun lentokoneessa nokka kohti black cabeja ja kello viiden teehetkiä ja lentoemäntä kajauttaa: "Ladies and gentlemen, welcome aboard British Airways flight 7068 to London. Please make sure that your seat belt is securely fastened. We wish you a pleasant flight."

Niin, we wish you a pleasant flight... Aika lento se minulle tulee varmaan olemaankin.

6... Narsismista ja sen ihanuudesta

Ystävät, tänään matkajärjestelyissä on vuorossa puhdasta narsismia ja siitä täysin rinnoin nauttimista.

Ai niin mitä? Mitä tarkoitan?

Tarkoitan sitä, että tänään leivoin jäähyväiskakun ihan vain itselleni ilman suurempaa tarvetta siihen. Aion nauttia siitä täydellä antaumuksella. Varaan hetken itselleni, katson elokuvan ja keskityn en mihinkään niin erityisesti, koska tämän jälkeen on suuri vaara, että loppuviikko matkajärjestelyineen, ystävineen ja jäähyväisineen vie minut mennessään eikä minulla ole aikaa hiljentyä tajuamaan, että kohta aikani loppuu tässä paikassa, jossa olen asunut tasan 19 vuotta ja 7 kuukautta. [Tasan.]

Voi myös olla, että itkettää jossain vaiheessa iltaa. Mutta en tietenkään tiedä sitä vielä.

7...

Kahvia, kypsyyttä ja [jäähyväis]kirjeitä. Niistä on aamuni tehty.

8...

Näihin viimeisen viikon ensimmäisiin päiviin ennen lähtöä kuuluu olennaisesti mukaan otettavien tavaroiden listaaminen ja miettiminen, mitä ennen muuttoa on tehtävä ja hoidettava. Tässä vaiheessa se on kuitenkin - ainakin mulla - tosi ylimalkaista, ja tuntuu, etteivät asiat vielä etene mihinkään suuntaan, vaikka listat valmistuvatkin. No, kyllä ne sitten ensi viikolla edistyy. Varmasti. Ja pakkohan niiden on, koska muulloin ei enää ole aikaa. Lähtö on heti maanantaina.

Mitä sitten pakata mukaan kahdeksaksi kuukaudeksi Englantiin? Yli-innokas listojen laatija sisälläni vaati minua luonnollisesti laittamaan kamat listalle, mutta tavaroiden miettiminen osoittautui yllättävän vaikeaksi. Siitä vähästä, mitä onnistuin kuitenkin saamaan kasaan, huomasin, että lista on hyvin pinnallinen: meikit, suoristusrauta, toppeja, takkeja, huiveja, koruja...

No, viis siitä, ne on vain pakko ottaa mukaan. Eikä unohdeta sitä puhdasta faktaa, että edellä mainitut kuuluvat asioihin, joita tarvitsen joka päivä mutta joita on turha ostaa sieltä, koska ne eivät paina laukussakaan paljon. Niillä siis mennään.

Ei tällä pakkaamisella muutenkaan mikään kiire vielä ole. Hiljaa hyvää tulee, kuten kuuluu sanottavan, ja vasta ensi viikolla pystyn aloittamaan kunnollisen valmistautumisen, pakkaamisen ja tähdellisten asioiden hoitamisen. Siihen asti voi keskittyä muuhun olennaiseen [= ystävien ja läheisten näkemiseen tai viisisivuisten heille osoitettujen sellaisten kirjeiden kirjoittamiseen, joissa tärkein asia on että on aivastanut tänään], mutta siitä myöhemmin.

Viettäkää mukava lauantai-ilta mahdollisesti kesän viimeisiin kuuluvassa lämpimässä auringonpaisteessa! MaiMami

9...

MaiMami