Ohjeet kakkuohjeen noudattamiseen ja pari ajatusta, jotka teeskentelevät viisasta ja filosofista

Rakastan leipomista. Ja jos tarkkoja ollaan, niin oikeastaan rakastan leipomisen sitä vaihetta, jossa kakkutaikina kaadetaan vuokaan ja vuoka työnnetään uuniin ja sitten saa istua alas keittiön lattialle uunin eteen katsomaan kakun paistumista ja syömään sitä jotenkin ihan vahingossa kulhoon jäänyttä puolikasta taikinanmöllykkää. Mutta leipominen on minulle asia, johon ryhdytään ja sen parissa viihdytään hyvän mittainen hetki, eikä se hetki ole yhtään mitään ilman muutamaa tiettyä vakiotekijää, jotka ovat mukana joka kerta. Nämä tekijät ovat seuraavanlaisia:

Varustaudu ruoantekoruoalla.
Ruokaa tehdessä [leipoessa etenkin] tulee nälkä, joten leipominen vaatii kyytipojaksi ruokaa. Tämä voi olla mitä ikinä taivaan ja suun väliltä löytyy, mutta minun makunystyräni saa parhaimmin hereille jollain makealla, ja mikä sen parempaa kuin suklaa - se sopii tarkoitukseen erinomaisesti ja herättää makuhermoni sopivasti ottamaan vastaan illan päämakunautinnon [erityisesti Maraboun Daim-suklaa on kokeiltu ja hyväksi havaittu.]

Leivo vain oikeanlaisella mielialalla tai vaihtoehtoisesti sellaisen ystävän kanssa, joka saa sinut oikealle tuulelle.
Leipominen on yhtä turhan kanssa, jos sen tekee ryppy otsalla ja väärällä asenteella; leipomisesta tulee nauttia. Ja miksi niin? No siksi, että mikään kakku ei maistu hyvältä, jos sen tekemiseen on käytetty väkivaltaa tai sen valmistaminen on lähinnä muistuttanut niitä pakotettuna tehtyjä kotiaskareita, museokäyntejä tai tuskaisia juoksulenkkejä [ärsyttää, turhauttaa tai tekee mieli huutaa]. Kaikessa se odottaminen on kutkuttavinta;
se matka eikä niinkään se määränpää on elämyksellisintä, ja jos matkaan lähtee ovet paukkuen ja tavaroita paiskoen, tuskin oleskelusta matkakohteessakaan tulee kovin nautinnollista. Miksei sama pätisi myös leipomisessa? Siitä valmistamisesta pitää nauttia yhtä paljon kuin itse maistelemisesta - matkasta ja määränpäästä nauttiminen tasapainoon, tiedättehän? Niin se kakkukin maistuu paljon paremmalta.


Kuten edellä jo mainitsin, asiaan kuuluu myös sen lopun taikinanpuolikkaan syöminen ison lusikan kanssa. Oikeaoppisesti se pitäisi tehdä siinä uunin edessä kakun paistumista katsellessa, mutta jos kakun kasvuaika on liian pitkä, tässä asiassa voi myös tehdä poikkeuksia, kunhan välillä käy kuitenkin kärsimättömänä kurkkimassa, kauanko vielä. Se vain kuuluu asiaan.

Ja sitten kakun tultua uunista voihkitaan tietenkin huonovointisena, miksi piti syödä niin paljon taikinaa, ettei oikeaa kakkua halua syödä, mutta ensimmäisen palan jälkeen todetaan kuitenkin, että se on niin hyvää että pitää ottaa vielä toinenkin.

Et alors, voilà, näitä ohjeita noudattamalla sinun pitäisi saada aikaan kakku, jonka makunautinto hipoo taivaita ja jonka matka on ollut yhtä kiva kuin sen määränpääkin. Bon appétit.

[Ja ihan vain tiedoksi, se on mutakakku.]

MaiMami