Mitä tapahtuu seitsemän päivän työputken ja 70 yhteenlasketun työtunnin jälkeen [putken, joista viimeisenä 14 ja 16 tunnin päivät]?
Ainakin se, että tomaattien ja sipulien sijasta ohikulkijoille mainostetaan timaatteja ja sopulia, ja jaffan ja pepsin sijasta asiakas saa japsia ja peffaa [kyllä, kollegani sanoi niin ihan oikeasti]. Kiitos ja kumarrus, me tämänviikkoiset torimyyjät jäämme vapaalle itsestämme ylpeinä ja tietysti ilman häpeän häivää!
Tässä uupumuksen pyörteissä tuli myös mietiskeltyä, että onko se ultimaalinen vai ultimaattinen väsymys. Korvaani soi kauniimmin ultimaalinen mutta koska suomen kieli on useinkin vääntänyt kansainväliset kauneudet kömpelöön ja kompuroivaan muotoon, päätin laittaa googlen töihin. Mitä sitten kävi ilmi?
No, sivistyssanakirjan mukaan sanaa ultimaalinen ei edes ole olemassa, joten ultimaattinen väsymys it is. Olen siis ultimaattisesti väsynyt. Ultimaattisesti... Ultimaattinen? Ultimaalinen? Ultimatillinen? Ultimainen?
Voi ultimatiaa, mulla pyörryttää...
MaiMami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti