Kotiin

Paluumatkalla Birminghamista Lontooseen oli pimeää ja talvista. Linja-auto oli sisältä punainen ja vierustoverini kanssa olimme molemmat punaisissa, toinen villapaidassaan, toinen kaulahuivissaan. Juttelimme joulusta.

Olimme kotoisasti auton perällä omassa pienessä pesässämme ja minusta tuntui, ettei tarvinnut olla missään muualla kuin juuri siinä. Kuuntelimme musiikkia, joka sai kylmät väreet luikertelemaan niskasta varpaisiin [klikkaa] ja katselimme ulos ikkunasta. Mikä jännittävintä, välillä näytti siltä ihan kuin moottoritien liittymä olisi ollut se, joka kääntyy kotiin Höyhtyälle. Ja kun huomasin, että tienviitta ei ollutkaan se sininen valkoisilla kirjaimilla joka viittoi Kaukovainio/Äimärautio vaan London ja tienumeroita mustilla kirjaimilla valkoisella, ajatus ei ahdistanut. Tuntui silti, että olin menossa kotiin.

Illalla nukkumaan mennessä mielessä pyöri paluumatkalla kuunnellut sanat: "My love, leave yourself behind..."