Korvikkeet kasaan ja kasa kotiin

Kahdeksas viikkoni oululaisena uusasujana Lontoossa tuli maanantaina täyteen, ja, kyhyllä vain, sinä aikana ehtii muodostaa jo melko superin listan asioista, joita himoitsee muttei voi saada, koska, no, tämä on Englanti. Tämä lista sisältää juuri sitä, mitä luulettekin sen sisältävän, siis ruisleipää, Fazerin sinistä ja saunan, mutta odottakaa vain, jos itse muutatte ulkomaille eikä siellä myydä ruisleipää ja jos saunoja löytyy niin niissä ei heitetä löylyä, niin jo teilläkin muuttuisi ääni kellossa. Rye bread? Anyone?? Anywhere???

Mutta hahaa, olen kuitenkin löytänyt lähes kaikkeen ratkaisun! Kahden kuukauden aikana uudessa kotikaupungissaan ehtii tehdä yllättävän paljon tutkimustyötä, ja löytöni ovat osoittautuneet hyvinkin tyydyttäviksi korvikkeiksi Lontoo-elämäni Suomi-puutoskohtiin. En ole vielä niin tuttavallisissa väleissä näiden Lontoo-juttujen kanssa, että voisin kutsua niitä vastineiksi, mutta korvikkeina ne ajavat asiansa paremmin kuin mainiosti. Näiden asioiden kanssa olenkin paljon onnellisempi nainen kuin olin ilman niitä! Tässä ne tulevat!

Kaipaamani Suomi-asiat ja niiden Lontoo-korvikkeet

Ruisleipä En todellakaan odottanut, että ruisleivän himo voisi yltyä näin kovaksi, mutta yhtenä päivänä kävimme Nordic Bakery -nimisessä kahvilassa ja pelkkä ruisleivän näkeminen sai kuolan valumaan ja tippumaan kahvilan pohjoismaiselle lattialankulle. Se oli kirjaimellisesti hetki, jolloin oikein tunsin, että sylkirauhaseni alkoivat hykerrellä ilosta ja porskuttivat yli-innokkaina menemään, kunnes karu totuus iski, ja huomasin, että suupielestäni valui oikeasti pieni pisara sylkeä. Puhumattakaan siitä hetkestä, kun tilaus tuotiin pöytäämme ja tajusin, että edessäni on oikeasti oikea pala Reissumiestä. Mmmmmhhmhmhmhmhh, se oli sylkirauhasten juhlaa...


Fazerin sininen Olen jutellut kollegoitteni, tunnetaan siis myös nimityksellä au pair -ystävät, kanssa, ja käsistä riistäytynyt suklaanhimo tuntuu olevan universaali ongelma kaikkien meidän suomalaisten aupparien keskuudessa. Se vaan kalvaa ja kalvaa, kunnes on pakko lähteä kauppaan ja valita sieltä umpimähkään joku lupaavalta näyttävä levy vain, jotta voi lannistuneena huomata kotona, että ei se edes tyydytä niin kuin suklaan pitäisi tyydyttää. Sitten on huono olo kun piti syödä koko levy eikä se edes maistunut sille mille piti. Ja mistä tämä johtuu? Siitä, ettei se ole Fazerin sinistä.

Mikään ei yllä sille jylhälle tasolle, jolla tuo ainoa oikea suklaa oleskella eleskelee, mutta aah, voi helpotusta, kun kerran nappasin hyllystä yhden levyn ja se osoittautui oikeasti melkein kuin Fazerin siniseksi. Melkein yhtä täyteläistä, melkein yhtä maukasta. Siksi se ansaitsee paikkansa korvike-listallani, ja kollegat hei, suosittelen tätä lämpimästi, jos joskus Fazerin himo yltyy sietämättömäksi. Se on kokeilemisen arvoista!

Ai, ja niin, avun nimi on Cadbury.


Sauna
No, tätä nyt ei vain voi olla kaipaamatta. Elämä ilman saunaa on - kylmää. Eikä yhtään niin rentouttavaa. Kuvitelkaa nyt sitä tunnetta saunan jälkeen, kun saa pistää yöpuvun päälle ja villasukat jalkaan ja käpertyä sohvalle lauantai-illan leffan ääreen...  Ihan tuota en täällä voi tehdä, mutta saunan me löysimme, ja se on osoitteessa 33 Albion Street. Käy mulle, sauna kuin sauna!


Se, että saa ihan vapaasti röllöttää sohvalla pitkin pituuttaan miten sattuu ja vaikka ruokaa sylissä.
Tähän on yksinkertainen ratkaisu. Röhnötän nojatuolissani.


Zumba
Lauantaiset Zumba-maratonit The Bedford -pubissa 800 metrin päässä kotoa. Kelpaa!


Ystävät ja äiti
Skype on suloinen sankarini. Mitä tekisin ilman sitä?

Niin, ja no, on Finnairin iltalentokin ihan kiva juttu, sillä se kuljetti kyseiset rakkaat tänne tunti ja neljäkymmentä minuuttia sitten. Mikä tarkoittaa että NE ON TÄÄLLÄ!! SEE YOU LATER EVERYBODY, I'M OFF -->