Minulle on postia

"Maari, there's a package for you here", perheeni äiti Christine sanoi ulkoa tullessaan ja kantoi sylissään valtavaa punaista laatikkoa. Näytti, että se valtasi koko ruokapöydän, ja se on jotain se, kun tässä eräänäkin päivänä pöydän ääressä lounasti neljä aikuista ja kuusi meluavaa, ruokaa heittelevää pikkulasta. Joku tuolla jossain oli siis ajatellut minua!

Paketti oli punaisessa lahjanauhassaan niin kaunis [ja jouluinen!] ilmestys, että oli sääli avata sitä, mutta harmi väistyi kyllä valtavan hymyn ja paisuvan ilontunteen tieltä varsin pian; yllätyksiä! Tiesin nimittäin, että kannen alla olisi ainakin villalankoja, mutta joululehdet, suklaat ja sydämeni sulattanut yllätyksellisistä yllätyksellisin kynttilänpidikehärpäkkä oli superia ja täysin odottamatonta. Lisäksi kun vielä tiedän, että paketti oli äidiltäni, hymyilin tauotta loppuillan ja myhäilin, miten onnelliseksi ihminen voi niinkin pienistä asioista tulla.

Tai, no, tämä pakettihan ei sanan missään merkityksessä oiken asetu kategoriaan pienet asiat, mutta kyllähän te tiedätte. Ei se koko, vaan se ajatus. Kiitos, äiti!  Olet ihana. :)