Taustalla soi joulu

Neljännen alkavan Lontoo-kuukauden kunniaksi oli aika avata joulukausi. Himmensin valot, asetuin nojatuoliini, laitoin upeaäänisen Frank Sinatran tunnelmoimaan kanssani [klikkaaminen omalla vastuulla; jos tunnet olevasi valmis joulun tuloon, niin do go ahead!  Suorastaan vaadin sitä!] ja annoin kaiken sisälläni kyteneen joulun leimahtaa eloon.

Tiedän, on vielä marraskuu, mutta miksi tukahduttaa jotain, josta loppujen lopuksi nautittaisiin vain 26 päivää? Sitä paitsi, lähden vasta kolme päivää ennen aattoa käymään Suomen kotona, eivätkä jouluvalmistelut kuitenkaan tunnu aivan samalta täällä kuin siellä, joten eikö tämä kaiken järkeilyn mukaan tarkoita sitä, että on vain aloitettava jouluun valmistautuminen aikaisemmin? Kun pitäähän se tietynasteinen joulutunnelma saavuttaa aattoon mennessä, ja jos valmistelut täällä eivät ihan tuota halutunlaista, siis voimakasta, lopputulosta, niin sittenhän on vain aloitettava tunnelman kerääminen aikaisemmin? Hiffaattehan?

Ja sattuipa vielä sopivasti, että juuri tänään postiluukusta tipahti jälleen yksi paketti - aivan yhtä jouluinen ja yllätyksiä täynnä kuin edellinenkin. Vedin rakkaudella [näin ymmärsin] tehdyt uudet villasukat siis jalkaani ja kaivauduin viltin alle lukemaan sukkien mukana matkustanutta kirjettä. Valkean joulun soidessa tietysti taustalla. Minun jouluni on täällä.

PS Jos tällä kerralla sanoin, että minulla on ihana sydänystävä, niin on mulla ihana paras ystäväkin. Villasukat täällä kuumavesipullojen maailmassa on siis vain puhdasta ihanuutta. Ja kun siis vielä itse tehdyt!! Ihan kuin kotona olisi... Sen vaan sanon, että minut hemmotellaan pilalle tällä lahjuksien paljoudella.

PPS Älkää vaan nyt käsittäkö väärin. I'm loving it, just keep 'em comin'! Hahaaahhhaa... :D

PPPS Huomaatteko, miten pieni yllätyskin voi tämän ihmisen riehaannuttaa? Materialisti, sanon minä.