Pax Romana vai mikä se olikaan?

Kyl maar mä vaan sanon, että elämä ei olisi mitään ilman uskomattomia ystäviä, joiden kanssa sitä jakaa. Ilman kolmea hienoa ihmistä en menneenä viikonloppuna olisi kokenut Diwalia, hindulaisten valon juhlaa, olisin jäänyt paitsi makuhermoja kutittelevasta intialaisesta ruoasta, ja maailma tuntuisi rutkasti surullisemmalta kuin aikaisemmin - lauantai-illan [vai pitääkö sanoa aamun?] kuusituntisen maailmanparannusoperaation jälkeen täällä pitäisi vallita vähintäänkin uusi rauhanaika, sillä kyllä me vaan niin antauduttiin juttelemaan. Kauan me maailmaa parannettiinkin, sillä puoli neljään aamuyöllä meillä meni, mutta kuulkaa te, se oli täysin sen arvoista. Sellaisia terapiaistuntoja ei nimittäin rahalla saa.

Sanoisinko siis, että melkoisen aivan täydellinen viikonloppu. Ihmisineen, keskusteluineen, tunnelmineen kaikkineen. Harvinaista sinänsä, vai kuinka?

[Vai onko sittenkään...?]