Sinä päivänä

20-vuotissyntymäpäivänäni kuulin aidosti englantilaisen syntymäpäivälaulun [joka kajahti komeana alkuun koko perheen suusta mutta jota loppujen lopuksi lauloi pelkkä äiti, koska paketti jota pidin sylissäni osoittautuikin tyttöjen mielestä paljon mielenkiintoisemmaksi kuin laulaminen], toimitin elämäni ensimmäisen ostokseni Victoria's Secretillä, vietin laatuaikaa ostoskeskuksessa ihanan ystävän kanssa...

... söin elämäni ensimmäisen meedium-pihvin ja olin hirvittävän ylpeä itsestäni, minä kun en koskaan saata syödä mitään mikä ei ole kypsä läpikotaisin, ihailin lumen peittämää maata ja hiutaleiden leijailua ajatellen, että tämä on merkki jostain [onko muka pelkkää sattumaa, että syntymäpäivänäni herään siihen, että talven ensilumi peittää maata?] ja siemailin teetä ja viiniä illallispöydässä Covent Gardenissa. Ei hullumpaa, sanon.