Fresh winds

Olen ollut yhtäältä aivan äärimmäisen saamaton ja toisaalta ihan hirvittävän aikaansaava tällä viikolla. En ole käynyt juuri missään tavallisilla tutkimusretkilläni mutta olen ollut töissä sitäkin enemmän lasten oksennustautien takia ja saanut kotonakin hirveästi aikaan.

Olen kirjoittanut ja lähettänyt eteenpäin kolme työhakemusta.
Olen osoittanut viestillä kiinnostukseni kahteen asuntoon.
Olen saanut järjestettyä kaksi asuntoesittelyä heti ensi viikolle [itsehän en niihin tietenkään pääse mutta übersupermahtiparasikinäkoskaanystäväni lupasi mennä niitä katsomaan].
Olen kysynyt vihdoin viime ja sitä edellisen ja sitä edellisen kesän työnantajaltani työtodistuksen.
Olen tuulettanut huushollini.
Olen pessyt pyykit.
Olen vaihtanut lakanat, pessyt nekin, pyyhkinyt pölyt, imuroinut,
ja mikä mahtavinta,

olen vihdoin kastellut tuon hemmetin orkidearukkani, joka on ollut vettä ilman jo kolme viikkoa. Sillä ei todellakaan ole helppo elämä.

Tässähän tuntee itsensä melkein aikuiseksi, ja erityisen muksua [siis lyhenne sanalle mukava, ei lapsellinen. tärkeä huomio] siitä tekee se, että saan jo vähän enemmän kuin vähän leikilläni kuvitella itseni omaan asuntoon astioineni teekannuineni kaikkineni. Huvittavinta tässä on se, että olemme tuon  übersupermahtiparasikinäkoskaanystäväni kanssa suunnitelleet tavaroiden pakkaamista ja tupareita ja ihan mitä sattuu jo ennen asunnonhankintapuuhiani, ja nyt toinen katsastettavista asunnoista sattuu olemaan tuon ystäväni yläkerrassa.

Tästä tulee niiiiiiiin siistiä.

Tunnen itseni niin aikuiseksi. Kauas on tultu lapsuusajoilta, kun oma asunto oli vielä paperiversio ja huoneen siivoamista tapahtui sen kolme kertaa vuodessa.