Neljän tähteen illalliset

Siis anteeksi - tuli ihan kirjoitusvirhe, tarkoitan toki Neljän Tähden Illalliset - hupsis.

[Ei passaa erikseen alleviivata sitä, että ollaan kaikki niin kovin opiskelijoita, me ei tähteitä sentään tarjoilla etenkään aloittaneen ja sitä seuranneen toisen illallisen jymymenestyksien jälkeen; Voi Ella, minkä [suklaakakun] teit ja Marjukka, näin unta siitä lohesta...]

Me ollaan tyttöjen kanssa siis vietetty tunnelmallisia iltoja pöydän ääressä neljän tähden illallisilla, ja niin uskomattoman ihanaa kuin meillä on ollutkin, jokaisessa tähänastisessa illassa on kaikunut ehkä pieni pohjavire: yksi meistä muuttaa kohta kuudensadan kilometrin päähän tuonne etelän kaukaisen auringon alle, ja minusta tuntuu että me kaikki alitajunnassa aistitaan se, vaikkei tietoisesti lähtöhetkeä vielä ajatellakaan - se tuntuu vähän vaikealta. Ja ehkä siinä syykin, miksi nämä illat ovat olleet aivan uskomattomia: kohta jotain muuttuu, mutta nyt ollaan vielä tässä.

[Mietittiin kyllä, että eihän me pärjätä ilman meidän maailmanparannusjuhlia, joten pahan paikan tullen laitetaan tietokone neljänneksi naamaksi ja Marjukka on Skypen kautta viiniä meidän kanssa siemailemassa. Tapa sekin, yes?]

Pian jatketaan kolmannen illallisen parissa - allekirjoittanut pääsee näyttämään kokkikolmosen kirvelevän kulinaristiset kyntensä. Mitähän siitä tulee?

Sunnuntaina se nähdään...

Jälkihuomautus: Kirjoitin tämän jo sunnuntaiaamuna, ja postaus näki päivänvalon vasta tänään... Oli jäänyt julkaisematta näköjään. Allekirjoittaneenkin illallinen on siis enää murusia lautasilla, ja kyllä tänä neljäntenä iltana [välissä oli yhdet tuparitkin...] huomasi, että koville ottaa tuommoinen syöminen ja kaikenlainen seurustelemiseen ja sosialisoimiseen liittyvä hauskanpito. Kolmannen tähden illallisen väsymys johti tosin vilttien alle sohvalle ja parhaista parhaimpaan hipsutussessioon, joten en voi kyllä valittaa. Todellakaan. Ihania iltoja.