Kodiksi

En ole uudessa ihanassa, omassa, asunnossani viettänyt yhtään kokonaista päivää ilman vierailijoita tai kahvittelijoita, ja olen rakastanut sitä täydestä sydämestäni. On käynyt leffailtalaisia, teehetkiläisiä, päivällisvieraita ja suklaasuitakin, ja tupa on ollut täynnä, niin ihmisiä kuin ääntäkin. Yksi päivitteli asunnon siisteyttä ja toinen sitä, miten jo viikon sisällä muutosta sain kotini esittelykuntoon, kun taas kolmas mietti, missä mahtuisi yöpymään. Postiluukku on kolahdellut ja postinkantaja on kantanut minulle omaa postia, ja vaikka talo on suurimman osan ajasta täynnä vieraita, pulinaa ja pälinää, ja asunto on jo omani, ihan koti se jo on, niin osoiterivi nimen alla näyttää silti vähän oudolta. Onneksi on ystäviä, jotka piirtävät kauniita tupaantulijaislahjoja ja saavat kotini tuntumaan vielä kodimmalta. Koti on kiva.

Ja ne ystävätkin ihan.