7...

Kahvia, kypsyyttä ja [jäähyväis]kirjeitä. Niistä on aamuni tehty.

8...

Näihin viimeisen viikon ensimmäisiin päiviin ennen lähtöä kuuluu olennaisesti mukaan otettavien tavaroiden listaaminen ja miettiminen, mitä ennen muuttoa on tehtävä ja hoidettava. Tässä vaiheessa se on kuitenkin - ainakin mulla - tosi ylimalkaista, ja tuntuu, etteivät asiat vielä etene mihinkään suuntaan, vaikka listat valmistuvatkin. No, kyllä ne sitten ensi viikolla edistyy. Varmasti. Ja pakkohan niiden on, koska muulloin ei enää ole aikaa. Lähtö on heti maanantaina.

Mitä sitten pakata mukaan kahdeksaksi kuukaudeksi Englantiin? Yli-innokas listojen laatija sisälläni vaati minua luonnollisesti laittamaan kamat listalle, mutta tavaroiden miettiminen osoittautui yllättävän vaikeaksi. Siitä vähästä, mitä onnistuin kuitenkin saamaan kasaan, huomasin, että lista on hyvin pinnallinen: meikit, suoristusrauta, toppeja, takkeja, huiveja, koruja...

No, viis siitä, ne on vain pakko ottaa mukaan. Eikä unohdeta sitä puhdasta faktaa, että edellä mainitut kuuluvat asioihin, joita tarvitsen joka päivä mutta joita on turha ostaa sieltä, koska ne eivät paina laukussakaan paljon. Niillä siis mennään.

Ei tällä pakkaamisella muutenkaan mikään kiire vielä ole. Hiljaa hyvää tulee, kuten kuuluu sanottavan, ja vasta ensi viikolla pystyn aloittamaan kunnollisen valmistautumisen, pakkaamisen ja tähdellisten asioiden hoitamisen. Siihen asti voi keskittyä muuhun olennaiseen [= ystävien ja läheisten näkemiseen tai viisisivuisten heille osoitettujen sellaisten kirjeiden kirjoittamiseen, joissa tärkein asia on että on aivastanut tänään], mutta siitä myöhemmin.

Viettäkää mukava lauantai-ilta mahdollisesti kesän viimeisiin kuuluvassa lämpimässä auringonpaisteessa! MaiMami

9...

MaiMami

Lähtölaskenta

Kohta mulla alkaa varmasti tähänastisen elämäni tärkein vaihe, sillä Englannin arki ottaa minut imuunsa puoleksi vuodeksi - tästä yhdestä tulee siis ohimeneväksi hetkeksi londoner. Se on epäilyksettä suurimpia juttuja elämässäni, sillä kuten joskus olen kirjoitellessani maininnut, perusluonteeltani olen melko arka ja turvallisuudenhaluinen, ja spontaanius on minulle pikemminkin ihailtu luonteenpiirre muissa ihmisissä kuin jotain, mikä kuuluisi minun vakinaisiin ominaisuuksiini. Haaveilija, kuten sanottu.

Taannoin tuo kummajainen nimeltä spontaanius kävi kuitenkin meilläkin kylässä, usutti minut ilmoittautumaan au pairiksi ja myhäili, kun kävi ilmi, että eräälle perheelle olin mieluinen ehdokas. Tietenkään en voinut välttyä pettymyksiltä ja mahalaskuilta ennen tämän perheen löytymistä, mutta kaiken pyörityksen jälkeen olen nyt valmistautumassa kahdeksan kuukauden au pairiuteen kaupungissa, joka kaikilla kolmella vierailukerroillani on tehnyt allekirjoittaneeseen lähtemättömän vaikutuksen ja tuntunut kodilta - siinä määrin tietenkin, missä se turistille on ollut mahdollista. Voitte siis kuvitella, että olen enemmän kuin innoissani.

Tätä prosessia ei tietenkään voi käydä läpi ilman pelkoa ja jännitystä, mutta ei tässä elämässä pääse pitkällekään jos siinä ei koskaan uskalla tehdä mitään uutta tai spontaania vaikka se pelottaakin. Kuvitelkaa, että elämässään tekee valintoja ainoastaan seuraamalla turvallisuuden tunnettaan - mihin sillä päätyy? Samoihin tuttuihin piireihin, tuttuihin kaupunkeihin, tuttuihin ihmisiin. Vaikka turvallisuudenhakuisilla on aina teoreettinen vapaus tehdä mitä he haluavat, enemmän kuin usein he päätyvät tilanteeseen, jossa poljetaan paikallaan ja tuttua ja turvallista valitaan sen takia, ettei uskalleta tehdä toisin, ei siksi, että se olisi sitä, mitä elämältä haluaa. Ja vaarana on, ettei koskaan uskalla rikkoa kaavaa, vaikka mahdollisuuksia olisikin. Tai vaikka haluaisikin.

Mitä, jos se uusi siellä rakentamasi kaavan ulkopuolella olisikin sitten osoittautunut elämäsi piiriksi, kaupungiksi tai ihmiseksi, muttet saanut sitä koskaan tietää, koska päätit vain jäädä vellomaan turvallisuuteesi ja tyytyä siihen, mitä sinulla on? Jos elämässä huomaa vain tyytyneensä johonkin, mitä se kertoo? Onko elämäsi silloin todella omaasi, vai oletko antanut muiden sanella sen kulkua? Tyytyminen nimittäin on täysi vastakohta omien intohimojen ja kiinnostusten toteuttamiselle. Se estää sinua toteuttamasta itseäsi, sillä tyytyminen ei ole haluamista. Tyytyminen on omien sisäisten intohimojen ja sinusta itsestäsi luopumista, se on tavallaan luovuttamista.

Ja kuka nyt haluaa elämänsä päätepisteessä todeta, että on tyytynyt omaan elämäänsä?

Muuttaminen Lontooseen on minun tapani poiketa omista kaavoistani, ja sillä näytän itselleni, että minä uskallan. Todistan että uskallan lähteä uuteen ja tuntemattomaan ja irtaantua siitä tutusta, turvallisesta ja jo koetusta. Se on jännittävää, uutta ja pelottavaa mutta ihanasti sellaista. Ja mikä tärkeintä, se on sitä, mitä haluan, ei sellaista, mihin tyytyisin.

Joten. Shall we begin the countdown? 10...

Ready to fall?

Ulkona vihmoo, sataa ja on kylmä - mikä olikaan tämänhetkinen vuodenaika? Tuntuu, ettei kesä kunnolla alkanutkaan, ja nyt on jo se kesän päivä, jolloin tuntee syksyn tekevän tuloaan. Kyllähän te tiedätte sen päivän, jolloin astuu ulos ja kaikki näyttää olevan ennallaan, mutta silti jokin on muuttunut ja ulkona tuoksuu syksy? Tänään oli se päivä minulle. Ihan hytisyttää, koska ulkona on oikeasti kylmä.

Ennen kuin kuitenkaan sanomme kesälle hyvää yötä ja alamme valmistautua syksyyn, fiilistellään hetki kesäisissä mökkitunnelmissa. Kulunut viikko oli ihanaa rentoutumista ja täydellistä irtiottoa kaupungin sykkeestä, ja se tuli todella tarpeen. Luonnon keskellä tajusi ihan uudella tavalla sen, millainen maailma kaupungin ulkopuolella on, ja sitä ikään kuin löysi maailman sydämen [anteeksi nyt, jos se kuulostaa kliseeltä, mutta tiedättekö, elämästä kirjoittaminen on itsessäänkin sellainen klisee, että sallittakoon tämäkin].

Sitten kun syksyn aika on oikeasti, me voidaan hyvillä mielin arkistoida tämä kesä muistiin ja alkaa pudota suin päin syksyyn. Mutta siihen asti muistakaa: vielä on kesää jäljellä.

MaiMami

Näin maailman todellisen sydämen

Ja muutaman tähdenkin.

Terveisiä mökiltä.

PS Paina yhtä kuvista niin näet ne parempilaatuisina.