Lyhyestä virsi kaunis

Niin. On taas tiistai ja yksi viikonloppu takana, sekin uusissa maisemissa ja parhaassa seurassa ja aivan yhtä nopeasti ohi kuin edellisetkin. Ei tässä kovin ehdi jouluja suunnitella, kun vapaa-aikaa on rajallisesti ja sekin menee ympäriinsä laukkaillessa, mutta eihän tänne nukkumaan tultukaan. Menemään tänne lähdettiin.

Tai ainakin so it seems, jos nyt kuluneeseen kolmeen ja puoleen kuukauteen on luottamista.

Mutta siis no niin. Lauantaiaamuna kaikenkirjava OO-Kerhomme [niille, jotka eivät sitä tiedä, se on Omituisten Otuksen Kerho] käänsi nokkansa kohti meren rantaa ja kuuleman mukaan maan parhaita Fish 'n' Chipsejä ja valmistautui kahteen intensiiviseen päivään Englannin helmessä. Brighton oli määrämme pää, ja voijjuku, kun se rantoineen, aurinkoineen, Piereineen, kivineen, ruokineen, seuroineen, menoineen ja väsymyksineen oli mieletön. Sanottakoon se niin kuin me nämä miniretket koemme, siis lyhyesti ja ytimekkäästi: Brighton hurmasi ja huumasi ja rakastutti korvia myöten. Menemme sinne toistekin.