Me pyöreät

Vuosi 2013 on ko(l)meassa pyöreydessään oikein mainio vuosi ja tuo mukanaan kaikenlaista uutta, uutukaista ja uudenlaista.

Paitsi että tämä on ensimmäinen vuosi, jonka alkua en asu kotona, niin se on myös vuosi, jolloin tapahtuu tulevaisuuteen ja itsenäistymiseen liittyviä merkittäviä asioita: Haen yliopistoon [ja todennäköisesti sinne myös pääsen vaikken välttämättä ihan eniten haluamallani pääaineella, sillä matematiikkaa pääsen lukemaan ylioppilaskokeen perusteella suoralla valinnalla kävi englannin miten kävi]. Hankin 'oman' asunnon ja muutan virallisesti pois kotoa. Aloitan täysin uudessa koulussa ja tulen todennäköisesti matkustelemaan enemmän kuin koskaan vuoden aikana olen matkustellut. Vuoteen 2013 tulee siis mitä todennäköisimmin mahtumaan paljon uusia alkuja ja uusiutumisia.

Tietenkin, minulle itselleni se merkitsee ennen kaikkea sitä, että minulla alkaa elämäni kolmas vuosikymmen [wahoo!!], ja sehän on siis toden totta aikamoinen uusi alku. Kolmas vuosikymmen. Täytän pyöreitä. 20 vuotta. Ei se mitenkään hirveän pieni luku enää ole.

Näin kirjoitettuna se tuntuu vielä isommalta.

20-vuotiaan tulisi kai sitten olla jo aika iso. Ja aikuinen. Sellainen kypsä, tiedättehän. 20-vuotiaana kun kuitenkin ollaan kirjaimellisesti kasvettu ulos teen-vuosista, ollaan moninkertaisesti äänioikeutettuja, voidaan hankkia käsiase, päästään kuulemma arkipäivänä risteilylle ilman 30-vuotiasta valvojaa [kertoo nettinappi.fi], kaupasta saa ostaa ihankaikkea [siis väkeviä alkoholijuomia], velvoitetut/siihen halunneet voivat yleensä 20-vuotiaana sanoa käyneensä armeijan, ja no kaksikymmentävuotiaan vain nyt oletetaan käyttäytyvän vähän niin kuin jotenkuten kypsästi tai jotain sinne päin.

Vain, jotta elämä ei siis täysin kypsyisi eikä tähänastisen elämän valtakausi pääsisi unohtumaan, palatkaamme hetkeksi lapsuuteemme ja käyttäytykäämmekin kuin kidit konsanaan. Kas näin.

Tässä ystäväni Sonja.

Tässä ystäväni Ella.

Näin me aikuiset vietämme iltaa pubissa. Hyvää 20. syntymäpäivää, minä aikuinen lapsi!