Tänään sitten herrat Aamutokkura ja Tietämättömyys kävivät kylässä meilläkin, vaikka valkenemassa olikin ihan tavallinen työpäivä; laitoin herätyksen pois päältä, makoilin hetken tietämättömässä tilassani peittojen alla jump-inissa ja yritin löytää oikean sanan tälle päivälle. Kesti huikean kauan aikaa, ennen kuin sana torstai pulpahti pinnalle. Erityisen hauskaa siitä teki se, että juuri herättyäni hyvin lapsenomainen joulunodotus kutitti mahassa [tai oikeastaan se tuntui rinnassa mutta jostain syystä se olisi kuulostanut turhan romantisoivalta tähän paikkaan]. Eriskummallista oli se, että kehoni tiesi ennen kuin mieleni sen, että nyt on aika juhlapäivä, paras olla juhlamielellä. Aika fiksu keho, vai mitä sanotte!
No, ainakin minun mieleni tähän sanoi, että juhlamielellä minä olinkin, sillä tuntui siltä, kuin olisin ollut 5-vuotias jouluaatonaattona ja tiennyt, että jotain jännittävää tapahtuu pian. Kun sitten vihdoin torstai loksahti mielessäni paikoilleen, mukana vyöryi muutkin oleelliset asiat: on 6. päivä joulukuuta, siis on Itsenäisyyspäivä, joulu on tulossa, illalla on Linnan juhlien kotikatsomo ja Suomen kotona leivottaisiin torttuja - tämä aamu oli siis kaikin puolin mainio, eikä vähiten sen takia, että tänään tuntui ensimmäisen kerran kunnon jouluinnostus. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!
Nyt ei tietenkään saa unohtaa sitä huomauttamisen arvoista tosiseikkaa, että enää on kulutettava vain 15 päivää, ennen kuin sinivalkoinen kone kiidättää minut kohti kotikontua ja joulua [!!]. Olen minä vaan jo niin mahdottoman valmis käymään kotona, että jos nyt olisi mahdollisuus, lähtisin heti. Niin paljon kuin perheen tyttöjä rakastankin, niin [voi hyvänen, mutta myönnettäköön] on se vaan niin väsyttävää. Minusta se lisäksi kertoo aika paljon tämänhetkisestä työ-/Lontoo-motivaatiostani, että puhun päivien kuluttamisesta sen sijaan, että sanoisin odottavani tulevaa kahta viikkoa ennen kotiin lähtöä.
[Vaikka pääasiallinen päämääräni onkin nyt vain päästä käymään kotona, niin älkää nyt käsittäkö väärin: odotan toki lähes yhtä suurella innolla kaikkea sitä, mitä kalenterini ennen sitä lupaa tapahtuvan. Tämä on lähinnä työaiheinen juttu. Vapaa-aika se kukoistaa edelleenkin.]
Asiasta kukkapurkkiin, minun kuluneeseen Suomen 95. itsenäisyyspäivään on kuulunut jouluinnostuksen lisäksi lämmintä kaakaota, lounas ja hyvää seuraa pubissa Wimbledonissa, kieli joka meni menojaan yhden suklaatoffeekakun perässä, pakkasasteita ja linnanjuhlia, joissa hetki sitten koettiin melko historiallinen hetki, kun neljä presidenttiä osallistuu Itsenäisyyspäivään presidentinlinnassa. [Kahdesti se käsittääkseni on ennen tapahtunut.] Seuraavana vuoroaan odottavat taas Linnanjuhlat, Tonttu Toljanteri ja Tuntematon Sotilas. Niitä on iltani tehty.
Nyt hyppään jump-iniini ja vetäydyn kotikolooni huoneeni nojatuoliin. Hyvää itsenäisyyspäivää, kaikki!
