Keskikesän juhlapuku

Tuttavamökki oli kauniisti somistautunut aattona vihreään juhannusluontoon ja paistatteli siinä leppoista päivää samaan aikaan, kun mökin asuttajat ja muutama muu istui sen pihamaalla ja nautti rentouttavasta parituntisesta juhannusauringossa. Se oli mieltä rauhoittava miniloma luonnon keskelle ja tarvittava tauko kaupungin hälinästä; jaksoi hyvin loppujuhannuksen viettoon. Toivottavasti teillä oli hieno juhannus - minulla todella oli!

Hurja juttu

Tiedättekö, mitä tapahtuu 11 päivän päästä?

Minä muutan pohjoiseen.

Tai ainakin pohjoiseen tämän kaupungin mittakaavassa, sillä 1.7. vaihdan kotimaisemaa täältä etelän lämmöstä Höyhtyältä pohjoisen viimaan Koskelaan, jossa tällä kertaa varsin onnekkaan oven numero 13 takana minua odottaa pieni yksiö ja oma rauha. En sano toki sillä, etteikö täällä kotona olisi rauhaa, mutta tiedättehän, oma rauha. Sellainen, oma. Odotan sitä, että saan jättää laukkuni keskelle olohuonetta tai nenäliinan olohuoneen pöydälle jos niin haluan, ilman että se saa tämänhetkisten kanssa-asujieni sisäiset patoumat avautumaan joka päivä. Ne on niitä pikkujuttuja, joilla on valtava merkitys. Kuulemma. Ja yhdentoista päivän päästä niistä määrään minä.

Kylään saa tulla koska vain, paitsi ehkä soitto yllätysvisiittiä ennen olisi paikallaan, niin että minäkin olisin varmasti paikallani ottamassa teidät vastaan. Varautukaa vain sitten, että minun kotonani se nenäliina saattaa olla siinä olohuoneen pöydän nurkassa.

Kulinaristinen hurraahuuto suoraan Lontoosta

Olen tähän asti elämässäni tyytynyt toteamaan, että olen hyvin nirso ruoan suhteen enkä yksinkertaisesti ole syntynyt yhdeksi niistä kulinaristeista, jotka antautuvat silmin nähtävään nautintoon minimalistisen hanhenmaksapateeneliön tai les escargot á l'ail'n edessä

[ylä-asteella meidän ranskanopettajamme opetti, että les escargot on ainoa sana, jota aito kulinaristi käyttää etanoista, sillä aidot valkosipulietanat tulevat ranskasta, ja kaikkien aitojen yleissivistyneiden tulisi tietää, mitä escargot tarkoittaa];

lihapullat, makaroonivelli ja pinaattikeitto olivat suurinta herkkuani ja olin tyytyväinen siihen. Maksalaatikkoakaan en koskaan oppinut syömään, koska, no, siinähän on maksaa. Ei ei.

Varttuvan minäni puolustukseksi sanottakoon, että lapsuusvuosieni rajoittuneet menyyt ja makuaistimukset laajenivat kyllä vuosien karttuessa, mutten silti teinivuosinakaan oppinut syömään veri- tai maksaruokia, koska, no, nehän on verta ja virtsa-ainetta. Haarukka ei vain mennyt suuhun asti, vaikka miten pinnistin ja ponnistelin.

Sitten matkustin Lontooseen kahdeksaksi kuukaudeksi ja mullistin maailmani. Minä maistelin. Minä kokeilin. Minä mullistuin, enkä minä siihen erityisesti kuollut. Kokeilin oikeasti ruokia, joita en ikimaailmassa koskaan kuvitellut suuhuni laittavan, koska, no, enhän minä, koska, no, hyi. Tämä ei ollut tietoinen muutos, mutta siinä uuden maan ja ympäristön imussa ei tuntunut luontevalta jättää maistamatta sanomalla: En mää kiitos, ku mää en tykkää ku en oo koskaan maistanu tai siis en mää halua ku en uskalla ja se näyttää pelottavalta. Ai et uskalla kun et oo koskaan maistanu, uskalsit tännekin vaikket oo koskaan täällä asunut, no tervetuloa vaan tehdään sulle sitten kauravelliä. 

Vuoden aikana maistelin yhtä ja neljää, kuten myös toista ja kolmatta, koska siihen oli mahdollisuus, ja koska koko vuoden perimmäinen tarkoitus oli tehdä asioita, joita en muuten voisi tehdä. Tiesin, että sellaisia makuelämyksiä ei voinut kokea missään Suomessa, erityisestikään sillä hinnalla, joten pakkokin melkein oli tarttua haarukkaan ja tuikata se suuhun. Ja no maistelun tuloksena syntyneeseen listaan en oikeastaan voisi olla tyytyväisempi, koska se vain sattuu sisältämään kaikkien pinnan alla kyteneiden ennakkoluulojeni kumoamisen. Nehän oli syötäviä.

Mitä siis tarkalleen söin kahdeksan kulinaristisen kuukauden aikana Englannin elämyksellisessä pääkaupungissa? Oi, lista on mullistava!

• Kalmaria tervetuliaisillalliseksi.

• 22.9. kampasimpukkaa.

• 2.11. maksaa ihan paljaaltaan, ja 
• maaliskuussa maksapateeta...[Mikä kulinaristinen riemuvoitto!]

• ... unohtamatta sieniä, black buddingia ja englantilaista aamiaista.

• Minä pumpulisuu kokeilin myös ihan oikeaa chiliä paljaaltaan - BURN!  [Klikkaa!]

• Joulukuussa maistelin merikrottia...
  [Tämän kohdalla suosittelen Googlettamista, se ei nimittäin ole kaloista se viehättävin, ja sen syöminen samaan aikaan, kun sen ulkomuoto on sielunsilmien edessä, on itsessäänkin saavutus.] 

• ... ja kummitätini syntymäpäivänä söimme sushia yhdessä Lontoon parhaimmista ravintoloista - ja vielä tikuilla koko ateria!

• Ja syntymäpäiväillallisellani kokeilin sammakonjalkoja ja kania Piccadlly Circuksella [ranskalaisessa ravintolassa, jossa lautasliinanikin oli laskostettu sillä välin, kun kävin vessassa].

Avot vaan! Opimme sen, että oppia ikä kaikki; minäkin voin oppia syömään. Jos seuraavaksi sitten se rössypottu?

Gotta get it, gotta get it, gotta get it, gotta get it, go! and play it cool

A serious summer song. Well not serious, but real. This is what summer sounds like to me. Let the summer come to us - especially me because my summer started just now. Sweeeet! Like its predecessors, it's going to be a summer of sun, ice cream and open doors, of mosquitoes, bees and strawberries - you can hear them in the song, right?

So long, entrance exams. See you next year! I'm off to enjoying my holiday without any books! [Or maybe Harry Potters and the like, but none that include any kind of logical thinking. My brain capacity for knowledge of any kind has been used up and it won't be available until next autumn. So so long. [Again.]]

Kukat kuiskii parvekkeelta

Meidän parvekkeella oli ihan kesä! Ehdin tämän verran nauttia tämän orastavan kesän yksityiskohdista kun aika loppui - niin kameran akun suhteen kuin pääsykoeaikataulunkin. Ilahdutti kuitenkin kummasti! Kaikista suloisin ja minut syvälle iltapäivän pääsykoeainestoon kantanut ajatus oli, että lintu oli tehnyt parvekkeestamme kodin; me löydettiin äidin kanssa meidän toisesta tuolista linnunpesä, joka oli kyhätty käsinojan ja tyynyn väliin jossain vaiheessa viimeisen kolmen päivän aikana. Aivan hellyttävää!

ABC-kiria, 1. painos, kevät 2013

Tunnuspiirteet, jotka kuvaavat kevättäni oltuani kotona tasan kaksi kuukautta?

A

Aurinko. Tätä ei varmaan tarvitse selitellä enempää? Se voimaannuttava pieni keltainen hetki auringossa, jonka jälkeen koko elämä on ihan toisenlainen ja iloisempi, ja se, kun koko koti näyttää paremmalta paikalta pienessäkin auringonpaisteessa. Ihmeellinen voimavara tuo aurinko.

B

[Irvistän ja peitän kasvot samalla, kun tunnustan:] Boyce Avenue - Mirrors ft. Fifth Harmony; kuuntelukertoja 9 viimeisen kahden päivän aikana; alati toistuva kohdassa 3:28-3:33. Pidettäköön koko kevään kattava kuuntelusaldo minun ja Spotifyn välisenä tietona.

AH.

C

Crazy cramming. Crazy. Ahdan pääsykoetietoja päähäni ja välillä on hetkiä, jolloin olen vakuuttunut, ettei se ehkä räjähdäkään. Sitten on se 99 prosenttia ajasta, jolloin olen unohtanut, että olen joskus kokenut positiivisiakin ajatuksia.

D

"Daa-daa, daa-da-daa-da, hiki pintaan täytyy saada!" Olen vimmatusti yrittänyt saada takaisin fyysistä kestävyyskuntoani, jonka hukkasin Lontoon mukulakivikatuja tarpoessani. Tai siis oikeastaanhan olen lähinnä vimmatusti vakuutellut itselleni, että näin aion tehdä heti huomenna, mutta käytännön osuus, se itse lenkkeily, on myönnettävästi kyllä jäänyt vähän toissijaiseksi. Olen minä kuitenkin reippaampi kuin Lontoossa asuessani [vaikka se ei kyllä ole kovinkaan suuri saavutus, jos totta puhutaan].

 

E

Englanti ja kaikki siinä mukana tuleva - arkkitehtuuri, kieli, käytöstavat, ihmiset, pääkaupunki ja se huolettomuus, mitä Englanti minulle merkitsee. Elämäni hienoimman alkukevään asuin Lontoossa, ja nyt minulla on aivan hullu ikävä Lontoota ja sen englantilaisuutta. Olen ollut lapsenomaisen kiukutteleva Suomen television Amerikka-tarjontaa kohtaan ja mutissut itsepintaisesti brittiversioita amerikkalaisten sanojen päälle. Ja lienee tarpeetonta huomauttaa, että kaipaan brittiaksenttia? Oh, duh-ling, to get you back!

Kaikista raastavimmaksi on osoittautunut ikävä Lontooseen jääneitä ihmisiä kohtaan. Sen määrää en todella osannut kuvitellakaan.

F

Frendit. Vaikken olekaan ehtinyt sitä katsomaan kuin kahden jakson verran, sarja on jo vakiinnuttanut asemansa elämässäni, niin että se ansaitsee paikkansa listalla, vaikkei sen katselemiseen ole tänä keväänä liiennytkään aikaa.

G

Globaali vastuu tai global responsibility - tuo vitsaus, jota pääsykoeaineiston sisällöksi kutsun.

H

Haikeus. Haaveilu. Huokailu.

I

Irtokarkit!

J

Jumpat! Miten näitä kaipasinkaan! Zumba, pumppi, latinoladyt, zumba, zumba...

K

K-20 - ei minihameisia pikkupimuja eikä öliseviä ällötyksiä niinä [harvoina] kertoina, kun olen päässyt ulos rentoutumaan, vaan laatuiltoja ja puhdistavia keskusteluja -- aikuisemmassa ympäristössä. ;) Parikin vuotta on merkittävä ero, pakko myöntää!

L

Leipominen: olen alkanut tehdä paljon enemmän itse! Itse leivottuja sämpylöitä ei voita mikään, ja viimeisempänä valloituksena - ja potentiaalisena suosikkileipomuksena - omatekoinen muromysli!! Namia.

M

Muutto omaan kotiin!  ...heinäkuun ensimmäisenä enkä. jaksa. odottaaa.

N

Olen muistanut nauttiakin elämästä pänttäämisen lomassa. Aika paljon minulta.

O

Opiskelu, ja odotus, että vapaus olla vapaana, mennä ja tehdä alkaisi, siis että nämä --> vitsaukset olisivat OHI:

P

Pääsykokeet. Yksi piru ne on muuten mahtavassa keväässäni...

Q

James Bondin apuri Q Skyfallissa. Näin Q:ta näyttelevän Ben Whishaw:n livenä Lontoossa Judy Denchin kanssa eräässä teatterinäytelmässä. Todella upeita molemmat. Aivan häkellyttäviä.

R

Ruskettuminen toukokuussa. Siis sehän on ihan rrrrrrmahtavaa! [Lukuun ottamatta erästä piirrettä, johon palaan myöhemmin kohdassa Ö.]

S
Suklaaammmm........

T

That 70's Show ja hervottomat naurukohtaukset [sekä lisääntyneet vessareissut, koska tässä kuumuudessa on pakko nesteyttää itseään tavallista enemmän, mikä lisää sisäistä painetta you know, ja tämä nauramisen määrä puolestaan tuntuu korostavan -- öh, elimistössäni olevan nesteen määrää ja siitä aiheutuvaa painetta - enkä kuitenkaan ihan käytännössä halua nauraa pissat housussa. Maailman kuivin (märin?) vitsi?].

U

Uusi musiikillinen pakkomielle, mikä tarkoittaa minulle uutta Michael Jacksonia. Ed Sheeran. Ed Sheeran Ed Sheeran Ed Sheeran. Täysi pakkomielle.

V

Vastuu ja velvollisuudet. Ne ovat kovin kasvaneet tänä keväänä.

X

Xylitoli

Y

Ystävät. Ja ystävän ylioppilasjuhlat! <3 Onnea Iida:))

Z

Zumba. Tätä aihetta sivuttiin kohdassa J...

Å

Åhå! Välillä olen ollut ihan pihalla ja pihamaalla, ulapalla ja åålannissa. Tämä periytyvä sukuvika åutåus on näyttänyt lisääntyneen tänä keväänä kotiin paluun jälkeen. Åutåa!

Ä

Äiti.

Ö
Öiset tuskanhuudot siitä, miksi hemmetissä Suomen pitää olla Euroopan kuumin maa myös öisin??