Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saa lapsettaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saa lapsettaa. Näytä kaikki tekstit

18. huhtikuuta 2014

Mignon-muna nimeltä Jack ja hanska, jolla oli huono päivä

Hyvää pääsiäistä, kaikki!



Tässä tulikin heti kivan uuden alun jälkeen melkoinen kirjoitustauko, kun yhtäkkiä rysähti yhtä aikaa kouluhommat [kuuden opintopisteen kurssi painaa päälle; juu, jaksan, jaksan!!], kaksi työtä ja toisessa vielä harjoittelija jota piti koutsata, ja vielä melkein kaikki kaukokaupunkilaiset kaverinikin putkahtivat samaan syssyyn maisemiin. Ollaan sitten oltu vähän kiireessä, mutta eihän se mittään, hyvin tässä on selvitty. Eteenpäin vaan, sanoi mummo sulaneessa lumessa.


Sain vihdoin tuon turkkulaisen kamunikin Ouluun asti, ja käytiin sen kanssa Pitkäperjantain kunniaksi olemassa vaihteeksi lapsia. [Sitähän me kyllä me ollaan semmoiset 23 tuntia vuorokaudesta, joten kovin suurta eroa normaaliin käytökseemme tuskin oli huomattavissa.]

Ulkona oli nimittäin hämmentävän samanlainen ilma kuin Lake Districtissä vuosi sitten maaliskuussa [clickclick!], ja ajauduttiin sitten vahingossa semmoiseen paikkaan, joka näyttikin ihan Lake Districtiltä. Huippua!! Se oli mahtava reissu ja tuli vähän ikävä, mutta sama meno meillä jatkui kuin vuosi sitten, tippaakaan ei olla vuoden aikana vartuttu ja kunnon kuvia meistä ei saanut tälläkään yrittämällä. Ja hauskaa oli. Hauskaa todella.


Sain muuten myös pääsiäistuliaisia [nimesin tuliaisen Jackiksi, sillä minusta se on ihan Jackin näköinen.] Sain nähkäätte itse maalatun Mignon-munan, ja minusta se on tosi söpö. Miten minulla voisi olla sydäntä särkeä sen sydäntä ja syödä se? No okei, oikeastihan olisi pitänyt kirjoittaa, "Miten minulla olisi sydäntä särkeä sen kuori ja syödä sen sydän?", mutta totesin sen kuulostavan liian barbaariselta, joten päätin jättää sen kirjoittamatta. Sen sijaan lisään, että törmättiin tänään myös varsin uhmakkaaseen hanskaan. Sillä oli selvästi huono päivä.  


Meillä ei kuitenkaan ollut, ja toivottavasti ei ollut teilläkään. Viettäkäähän rauhallinen pääsiäisaika ja syökää tarpeeksi suklaata, että jaksetaan Vappuun asti. Rentouttavaa pääsiäistä!

 



11. heinäkuuta 2013

Leikitään

Voi arkistoja, arkistoja... Kovalevyn kätköistä voi nähtävästi löytää aarteita ja hienoja hetkiä, sellaisia, jotka melkein on unohtanut mutta muistutuksen saatua ajattelee: "Hitsi, se oli hauskaa, miten ihmeessä olin melkein unohtanut sen?" Viime keväältä löytyi pari kuvaa, joissa me ollaan ystävien kanssa tutkimusmatkalla omassa kotikaupungissamme ennen työkesää ja maailmalle lähtöä. Leikittiinkin vähän! Leikeistä ei tosin harmiksi ole kuvamateriaalia, mutta mielikuvathan ovat aivan yhtä käypiä - ja vielä elinvoimaisempia! - kuvatyyppejä: oltiin Ei Saa Koskea Maata -leikkiä, temppurataa, Kumpi Jaksaa Kauemmin -kisaa... Mahtavia aikoja!

10. maaliskuuta 2013

Kotiutuminen

Ihana olla kotona... Multa pääsi huokaus, kun pääsin illalla kotiin ja nojatuoliini istumaan. Vajosin tyynyihin ja löhösin pitkän aikaa paikallani. Tuli tarpeeseen.

Takanani on kaksi päivää ja yksi yötä [Khihee, kieleni on kehnoa, intertekstuaalinen viittaukseni vielä kehnompaa. Suonette anteeksi.] Lake Districtissä, Enkkulan luoteisosassa kansallispuistoalueella, Konnun kaltaisia maisemia Taru Sormusten Herrasta -elokuvista, paljon lampaita, sydämet sulattava majatalo, jonka takapihalla solisi tunturilta laskeutuva puro ja etupiha paistatteli järven ja kukkuloiden varjostamassa maisemassa, hervotonta räkättämistä arviolta 11 tuntia kahdestakymmenestäkahdesta yhdessäolotunnista, joista tietenkin toiset 11 meni nukkumiseen, sekä läpäisemätöntä pimeyttä ilman katuvaloja ja ihanat majatalon pitäjät, jotka lainasivat meille lyhtyä [oikeasti se oli taskulamppu, mutta 'torch'ina ne sitä mainostivat niin eihän me nyt ruveta saivartelemaan].

Koska allekirjoittanut kohelsi vähän ja tajusi määränpäähän päästyään, että kameran akkuhan on lopussa, matkamuistoiksi meille jäi valokuvia harmillisesti vain neljäsosamatkasta ja juurikin siitä osasta, jolloin me keskityttiin ihan muuhun kuin maisemiin. Muita matkamuistoja meille toki jäi, esimerkkinä mainittakoon nyt vaikka räkättämisestä kipeät vatsalihakset, ylensyöntiä ja matkapahoinvointia sekä kaksi reikää etusormessa, kun matkatoverini päätti puraista sitä [hän myös päätti matkan aikana läimäistä kasvojani kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla tyynyllä, toisella kädellään; nipistää jalkaani ja muuten vaan hutkia ja moksia tasaisesti koko matkan, ihan vain tiedoksenne; teinä en lähtisi sen kanssa reissuun]. Takana on niin hauska viikonloppu, ettei moista hetkeen ole ollut. Thanks, buddy, vaikka nyt vähän mua runtelitkin!

Semmävaankuitenkissanon, että nauraminen on totista touhua, sillä kotiin päästyäni ja nojatuoliin rojahdettuani en tosiaan päässyt siitä ihan heti ylös. Olin rätti, poikki ja pinoon heitetty, enkä olisi niin välittänyt tänäkään aamulla nousta seitsemäksi taas töihin. Nousin kuitenkin, ja nyt olen elämäni energioissa [??] ja valmiina taistoon. Kolmanneksi viimeinen kokonainen viikko Lontoossa alkaa än, yy, tee...

Oho. Sehän onkin jo alkanut. Nythän on maanantai? Meinaan olla vähän sekaisin. Niinku silleen muutenki ku vaan nyt just. Vähänniinkö silleen tiiättekö aina.

14. tammikuuta 2013

Me pyöreät

Vuosi 2013 on ko(l)meassa pyöreydessään oikein mainio vuosi ja tuo mukanaan kaikenlaista uutta, uutukaista ja uudenlaista.

Paitsi että tämä on ensimmäinen vuosi, jonka alkua en asu kotona, niin se on myös vuosi, jolloin tapahtuu tulevaisuuteen ja itsenäistymiseen liittyviä merkittäviä asioita: Haen yliopistoon [ja todennäköisesti sinne myös pääsen vaikken välttämättä ihan eniten haluamallani pääaineella, sillä matematiikkaa pääsen lukemaan ylioppilaskokeen perusteella suoralla valinnalla kävi englannin miten kävi]. Hankin 'oman' asunnon ja muutan virallisesti pois kotoa. Aloitan täysin uudessa koulussa ja tulen todennäköisesti matkustelemaan enemmän kuin koskaan vuoden aikana olen matkustellut. Vuoteen 2013 tulee siis mitä todennäköisimmin mahtumaan paljon uusia alkuja ja uusiutumisia.

Tietenkin, minulle itselleni se merkitsee ennen kaikkea sitä, että minulla alkaa elämäni kolmas vuosikymmen [wahoo!!], ja sehän on siis toden totta aikamoinen uusi alku. Kolmas vuosikymmen. Täytän pyöreitä. 20 vuotta. Ei se mitenkään hirveän pieni luku enää ole.

Näin kirjoitettuna se tuntuu vielä isommalta.

20-vuotiaan tulisi kai sitten olla jo aika iso. Ja aikuinen. Sellainen kypsä, tiedättehän. 20-vuotiaana kun kuitenkin ollaan kirjaimellisesti kasvettu ulos teen-vuosista, ollaan moninkertaisesti äänioikeutettuja, voidaan hankkia käsiase, päästään kuulemma arkipäivänä risteilylle ilman 30-vuotiasta valvojaa [kertoo nettinappi.fi], kaupasta saa ostaa ihankaikkea [siis väkeviä alkoholijuomia], velvoitetut/siihen halunneet voivat yleensä 20-vuotiaana sanoa käyneensä armeijan, ja no kaksikymmentävuotiaan vain nyt oletetaan käyttäytyvän vähän niin kuin jotenkuten kypsästi tai jotain sinne päin.

Vain, jotta elämä ei siis täysin kypsyisi eikä tähänastisen elämän valtakausi pääsisi unohtumaan, palatkaamme hetkeksi lapsuuteemme ja käyttäytykäämmekin kuin kidit konsanaan. Kas näin.

Tässä ystäväni Sonja.
Tässä ystäväni Ella.



Näin me aikuiset vietämme iltaa pubissa. Hyvää 20. syntymäpäivää, minä aikuinen lapsi!

13. elokuuta 2012

7...


Kahvia, kypsyyttä ja [jäähyväis]kirjeitä. Niistä on aamuni tehty.