ABC-kiria, 1. painos, kevät 2013

Tunnuspiirteet, jotka kuvaavat kevättäni oltuani kotona tasan kaksi kuukautta?

A

Aurinko. Tätä ei varmaan tarvitse selitellä enempää? Se voimaannuttava pieni keltainen hetki auringossa, jonka jälkeen koko elämä on ihan toisenlainen ja iloisempi, ja se, kun koko koti näyttää paremmalta paikalta pienessäkin auringonpaisteessa. Ihmeellinen voimavara tuo aurinko.

B

[Irvistän ja peitän kasvot samalla, kun tunnustan:] Boyce Avenue - Mirrors ft. Fifth Harmony; kuuntelukertoja 9 viimeisen kahden päivän aikana; alati toistuva kohdassa 3:28-3:33. Pidettäköön koko kevään kattava kuuntelusaldo minun ja Spotifyn välisenä tietona.

AH.

C

Crazy cramming. Crazy. Ahdan pääsykoetietoja päähäni ja välillä on hetkiä, jolloin olen vakuuttunut, ettei se ehkä räjähdäkään. Sitten on se 99 prosenttia ajasta, jolloin olen unohtanut, että olen joskus kokenut positiivisiakin ajatuksia.

D

"Daa-daa, daa-da-daa-da, hiki pintaan täytyy saada!" Olen vimmatusti yrittänyt saada takaisin fyysistä kestävyyskuntoani, jonka hukkasin Lontoon mukulakivikatuja tarpoessani. Tai siis oikeastaanhan olen lähinnä vimmatusti vakuutellut itselleni, että näin aion tehdä heti huomenna, mutta käytännön osuus, se itse lenkkeily, on myönnettävästi kyllä jäänyt vähän toissijaiseksi. Olen minä kuitenkin reippaampi kuin Lontoossa asuessani [vaikka se ei kyllä ole kovinkaan suuri saavutus, jos totta puhutaan].

 

E

Englanti ja kaikki siinä mukana tuleva - arkkitehtuuri, kieli, käytöstavat, ihmiset, pääkaupunki ja se huolettomuus, mitä Englanti minulle merkitsee. Elämäni hienoimman alkukevään asuin Lontoossa, ja nyt minulla on aivan hullu ikävä Lontoota ja sen englantilaisuutta. Olen ollut lapsenomaisen kiukutteleva Suomen television Amerikka-tarjontaa kohtaan ja mutissut itsepintaisesti brittiversioita amerikkalaisten sanojen päälle. Ja lienee tarpeetonta huomauttaa, että kaipaan brittiaksenttia? Oh, duh-ling, to get you back!

Kaikista raastavimmaksi on osoittautunut ikävä Lontooseen jääneitä ihmisiä kohtaan. Sen määrää en todella osannut kuvitellakaan.

F

Frendit. Vaikken olekaan ehtinyt sitä katsomaan kuin kahden jakson verran, sarja on jo vakiinnuttanut asemansa elämässäni, niin että se ansaitsee paikkansa listalla, vaikkei sen katselemiseen ole tänä keväänä liiennytkään aikaa.

G

Globaali vastuu tai global responsibility - tuo vitsaus, jota pääsykoeaineiston sisällöksi kutsun.

H

Haikeus. Haaveilu. Huokailu.

I

Irtokarkit!

J

Jumpat! Miten näitä kaipasinkaan! Zumba, pumppi, latinoladyt, zumba, zumba...

K

K-20 - ei minihameisia pikkupimuja eikä öliseviä ällötyksiä niinä [harvoina] kertoina, kun olen päässyt ulos rentoutumaan, vaan laatuiltoja ja puhdistavia keskusteluja -- aikuisemmassa ympäristössä. ;) Parikin vuotta on merkittävä ero, pakko myöntää!

L

Leipominen: olen alkanut tehdä paljon enemmän itse! Itse leivottuja sämpylöitä ei voita mikään, ja viimeisempänä valloituksena - ja potentiaalisena suosikkileipomuksena - omatekoinen muromysli!! Namia.

M

Muutto omaan kotiin!  ...heinäkuun ensimmäisenä enkä. jaksa. odottaaa.

N

Olen muistanut nauttiakin elämästä pänttäämisen lomassa. Aika paljon minulta.

O

Opiskelu, ja odotus, että vapaus olla vapaana, mennä ja tehdä alkaisi, siis että nämä --> vitsaukset olisivat OHI:

P

Pääsykokeet. Yksi piru ne on muuten mahtavassa keväässäni...

Q

James Bondin apuri Q Skyfallissa. Näin Q:ta näyttelevän Ben Whishaw:n livenä Lontoossa Judy Denchin kanssa eräässä teatterinäytelmässä. Todella upeita molemmat. Aivan häkellyttäviä.

R

Ruskettuminen toukokuussa. Siis sehän on ihan rrrrrrmahtavaa! [Lukuun ottamatta erästä piirrettä, johon palaan myöhemmin kohdassa Ö.]

S
Suklaaammmm........

T

That 70's Show ja hervottomat naurukohtaukset [sekä lisääntyneet vessareissut, koska tässä kuumuudessa on pakko nesteyttää itseään tavallista enemmän, mikä lisää sisäistä painetta you know, ja tämä nauramisen määrä puolestaan tuntuu korostavan -- öh, elimistössäni olevan nesteen määrää ja siitä aiheutuvaa painetta - enkä kuitenkaan ihan käytännössä halua nauraa pissat housussa. Maailman kuivin (märin?) vitsi?].

U

Uusi musiikillinen pakkomielle, mikä tarkoittaa minulle uutta Michael Jacksonia. Ed Sheeran. Ed Sheeran Ed Sheeran Ed Sheeran. Täysi pakkomielle.

V

Vastuu ja velvollisuudet. Ne ovat kovin kasvaneet tänä keväänä.

X

Xylitoli

Y

Ystävät. Ja ystävän ylioppilasjuhlat! <3 Onnea Iida:))

Z

Zumba. Tätä aihetta sivuttiin kohdassa J...

Å

Åhå! Välillä olen ollut ihan pihalla ja pihamaalla, ulapalla ja åålannissa. Tämä periytyvä sukuvika åutåus on näyttänyt lisääntyneen tänä keväänä kotiin paluun jälkeen. Åutåa!

Ä

Äiti.

Ö
Öiset tuskanhuudot siitä, miksi hemmetissä Suomen pitää olla Euroopan kuumin maa myös öisin??

Lumi se on joka joulun tuo

Tänä kyseisenä keskiviikkona, sattumalta kahden nukutun yön päässä kotiinlähdöstä!!, olen ollut menemättä mihinkään ja tuntenut tosi vahvan joulufiiliksen. Tehokkaaksi voisin silti itseäni kutsua, sillä olen saanut erityisen paljon tänään aikaan: paketoinut synttärilahjan, kirjoittanut joulukortteja, kutonut lapaset ja viimeistellyt ne, eikä kello ole vielä kahtakaan - unohtamatta sitä, että olen ollut töissäkin jo kolme tuntia. Totta kai, tämä iloinen joulun tunne tuskin olisi mitään ilman maailman suloisinta joulun lähettilästä [Tonttu Toljanteria tietenkin].

Niin kotiinlähdön ja kotijoulun kuin täällä kokemani toisenlaisen ei-kuitenkaan-aivan-joulu-joulun inspiroimana tulin miettineeksi, mikä oikeastaan tekee joulun. Koko sanassa joulu on jotain hyvin kutkuttavaa, ja on kiinnostavaa miettiä, mistä se oikein johtuu. Johtuuko se todella muistoista, lapsuuden jännittävästä odotuksesta ja lahjoista - ovatko ne värittäneet sanan joulu sen nykyään taustalla sointuvaan tunnelmallisuuteen? - vai onko joulun sointi jonkin muun ansiota?

Teidän puolestannehan en tietenkään voi sanoa, mutta minulle joulussa soi tunnelmallisuus, kaihoisa rauha ja aina eräänlainen toiveikkuus - ehkä se on toive siitä, että tuleva joulu tuntuisi taas siltä kuin se lapsena tuntui, tai sitten se on vain niinkin yksinkertaista kuin se, että toivoo joulun onnistuvan, mutta siellä se aina soi. Toivo. Tätä mietittyäni halusin päästä konkreettisesti joulun ytimeen, ja niinpä kyhäsin kasaan asioita, joita ilman minulla ei olisi joulua eikä liioin sen toiveikkuuttakaan. Puuttuuko sieltä jotain teille olennaista?

Glögi - Ei joulua jos ei glögiäkään. Tämä on se, joka marraskuun lopun pimeässä tuo ensimmäisen joulun hetken olohuoneeseen. 
Neilikan, kanelin ja inkiväärin tuoksu
Joulutortut - Luonnollisesti. Olen niin perinteinen, että joulu ei ole joulu ilman torttuja. Repertuaaria olen tosin onnistunut laajentamaan luumuhillon ohella jopa omena-kanelihilloon. Progress!!
Joululaulut - White Christmas ja Varpunen jouluaamuna. Muuta en edes tarvitsisi.
Jouluvalot, pimeys, kynttilät - Siinä sitä tunnelmaa.
Suklaa - Tietenkin.
Erityisen tärkeää on lumi ja huurteiset puunoksat. Täällä kaatosateen ja joulukuisen ukonilman maassa sen huomaa: lumi se on joka joulun tuo. Niin valitettavan yksinkertaisesti. Ilman lunta ei vain tunnu oikealta.
Samu Sirkan joulutervehdys - Tästä en ole suostunut luopumaan enkä tule sitä koskaan tekemäänkään. Samu Sirkkaa ilman joulu on vajaa. Olen kerran kokenut sen, että Samu jäi näkemättä, enkä halua toistamiseen kokea.

Minun jouluni viimeistelee perhe ja oma rauha. Jouluna ollaan kotosalla ja rauhoitutaan, eikä liikuta mihinkään, jos ei haluta. Syödään hyvin ja juodaan lämmintä ja päivitellään, miten se joulu taas niin nopeasti tuli. Ja meni.

Vielä se on kuitenkin tulossa, ja sitä odotellessa hypetetään, miten mahtavaa se on. Plus, että 2 PÄIVÄÄ ENÄÄ, ja sitten sanon Hohohoo, joulu ja Suomi!!!

Laters, everyone!

Korvikkeet kasaan ja kasa kotiin

Kahdeksas viikkoni oululaisena uusasujana Lontoossa tuli maanantaina täyteen, ja, kyhyllä vain, sinä aikana ehtii muodostaa jo melko superin listan asioista, joita himoitsee muttei voi saada, koska, no, tämä on Englanti. Tämä lista sisältää juuri sitä, mitä luulettekin sen sisältävän, siis ruisleipää, Fazerin sinistä ja saunan, mutta odottakaa vain, jos itse muutatte ulkomaille eikä siellä myydä ruisleipää ja jos saunoja löytyy niin niissä ei heitetä löylyä, niin jo teilläkin muuttuisi ääni kellossa. Rye bread? Anyone?? Anywhere???

Mutta hahaa, olen kuitenkin löytänyt lähes kaikkeen ratkaisun! Kahden kuukauden aikana uudessa kotikaupungissaan ehtii tehdä yllättävän paljon tutkimustyötä, ja löytöni ovat osoittautuneet hyvinkin tyydyttäviksi korvikkeiksi Lontoo-elämäni Suomi-puutoskohtiin. En ole vielä niin tuttavallisissa väleissä näiden Lontoo-juttujen kanssa, että voisin kutsua niitä vastineiksi, mutta korvikkeina ne ajavat asiansa paremmin kuin mainiosti. Näiden asioiden kanssa olenkin paljon onnellisempi nainen kuin olin ilman niitä! Tässä ne tulevat!

Kaipaamani Suomi-asiat ja niiden Lontoo-korvikkeet

Ruisleipä En todellakaan odottanut, että ruisleivän himo voisi yltyä näin kovaksi, mutta yhtenä päivänä kävimme Nordic Bakery -nimisessä kahvilassa ja pelkkä ruisleivän näkeminen sai kuolan valumaan ja tippumaan kahvilan pohjoismaiselle lattialankulle. Se oli kirjaimellisesti hetki, jolloin oikein tunsin, että sylkirauhaseni alkoivat hykerrellä ilosta ja porskuttivat yli-innokkaina menemään, kunnes karu totuus iski, ja huomasin, että suupielestäni valui oikeasti pieni pisara sylkeä. Puhumattakaan siitä hetkestä, kun tilaus tuotiin pöytäämme ja tajusin, että edessäni on oikeasti oikea pala Reissumiestä. Mmmmmhhmhmhmhmhh, se oli sylkirauhasten juhlaa...


Fazerin sininen Olen jutellut kollegoitteni, tunnetaan siis myös nimityksellä au pair -ystävät, kanssa, ja käsistä riistäytynyt suklaanhimo tuntuu olevan universaali ongelma kaikkien meidän suomalaisten aupparien keskuudessa. Se vaan kalvaa ja kalvaa, kunnes on pakko lähteä kauppaan ja valita sieltä umpimähkään joku lupaavalta näyttävä levy vain, jotta voi lannistuneena huomata kotona, että ei se edes tyydytä niin kuin suklaan pitäisi tyydyttää. Sitten on huono olo kun piti syödä koko levy eikä se edes maistunut sille mille piti. Ja mistä tämä johtuu? Siitä, ettei se ole Fazerin sinistä.

Mikään ei yllä sille jylhälle tasolle, jolla tuo ainoa oikea suklaa oleskella eleskelee, mutta aah, voi helpotusta, kun kerran nappasin hyllystä yhden levyn ja se osoittautui oikeasti melkein kuin Fazerin siniseksi. Melkein yhtä täyteläistä, melkein yhtä maukasta. Siksi se ansaitsee paikkansa korvike-listallani, ja kollegat hei, suosittelen tätä lämpimästi, jos joskus Fazerin himo yltyy sietämättömäksi. Se on kokeilemisen arvoista!

Ai, ja niin, avun nimi on Cadbury.


Sauna
No, tätä nyt ei vain voi olla kaipaamatta. Elämä ilman saunaa on - kylmää. Eikä yhtään niin rentouttavaa. Kuvitelkaa nyt sitä tunnetta saunan jälkeen, kun saa pistää yöpuvun päälle ja villasukat jalkaan ja käpertyä sohvalle lauantai-illan leffan ääreen...  Ihan tuota en täällä voi tehdä, mutta saunan me löysimme, ja se on osoitteessa 33 Albion Street. Käy mulle, sauna kuin sauna!


Se, että saa ihan vapaasti röllöttää sohvalla pitkin pituuttaan miten sattuu ja vaikka ruokaa sylissä.
Tähän on yksinkertainen ratkaisu. Röhnötän nojatuolissani.


Zumba
Lauantaiset Zumba-maratonit The Bedford -pubissa 800 metrin päässä kotoa. Kelpaa!


Ystävät ja äiti
Skype on suloinen sankarini. Mitä tekisin ilman sitä?

Niin, ja no, on Finnairin iltalentokin ihan kiva juttu, sillä se kuljetti kyseiset rakkaat tänne tunti ja neljäkymmentä minuuttia sitten. Mikä tarkoittaa että NE ON TÄÄLLÄ!! SEE YOU LATER EVERYBODY, I'M OFF -->