I'm back in business!

Koti tuli ja meni, joulu tuli ja meni, loma tuli ja meni. Kaksiviikkoinen loma kotona tuntuu jälkeenpäin niin intensiiviseltä ja samaan aikaan aivan uskomattoman rentouttavalta - jotenkin onnistuin ehkä ensimmäistä kertaa lomailemaan lomani niin, että menostelut ulkona kavereiden kanssa ja rauhalliset koti-illat oli tasapainossa ja jälkeen jäi vain tosi hyvä fiilis. Vaikka nyt väsynyt olenkin ja univajetta riittää jakoon asti, niin olen silti eriskummallisen tyytyväinen. Minulla oli hyvä loma. Mitäs siitä nyt sen enempää. Hyvä oli.

Jotenkin tuo niin karmean kova kahden tunnin jet lag painaa päälle [siis suomeksihan tämä tarkoittaa sitä, että Uuden Vuoden Väsymys painaa vieläkin silmissä ja kehossa niin, ettei pystyssä pysyisi ellei olisi ihan pakko], että minun on pakko painaa piste tälle kirjoitukselle jo ennen kuin se oikeastaan edes alkoi, mutta tuntui siltä, että oli silti aika ilmoittaa itsestään edes jotain. Siispä terveisiä Suomen talvilandiasta, Lontoossa ollaan taas! [Ja tuntuu muuten hyvältä. :)]

Kuulumisiin!

PS Niin, ja siis tämähän minua odotti kun aloin purkamaan matkalaukkuani. Siinä ne nökötti tyytyväisenä matkalaukussa minun vaatteitten seassa ja asetteli korut ja alusvaatteet siistiin sotkuun siihen ympärille. Mutta on ne niin ihania... :')

[Olenkohan samaa mieltä vielä viikonkin päästä? Rasavillejä kun tahtovat olla... Mutta on ne niin hellyttäviä:))]

Maailma on pieni ja pyöreä

Käytiin tänään suomityttöjen kanssa kanssa kahvilla, ja kävipäs ilmi, että yksi heistä on käynyt samaa yläastetta kanssani ilman, että kumpikaan meistä oikeastaan tiesi toisen olemassaolosta. Niin miten pieni olikaan tämä maailma? Piti ihan Lontooseen asti tulla tutustumaan.

No, eihän se haittaa, jos on tutustumisen arvoinen ihminen! Myös toinen uusi kahvittelututtavuus oli Suomesta, kauempaa kylläkin, kun helsinkiläisiä on hän, mutta ihanaa oli tutustua häneenkin. Ah, oli sitten mukava iltapäivä.

Ja hetkittäin tuntui melkein kuin kesä olisi tullut takaisin, vaikka ilmassa tuoksui kauan odotettu syksykin. Voi, elämää...

Aromeja Intiasta

Kävimme viikonloppuna sukulaisteni kanssa vierailulla Aylesburyssa, serkkuni intialaisten in-lawsien luona, ja jos rehellisiä ollaan, niin minulla oli mahtavin päivä pitkään aikaan. Tapasin mukavia ihmisiä ja koin aitoa, itse valmistettua intialaista ruokaa, leppoisaa istuskelua puutarhassa ilman minkäänlaista kiirettä, paahtavaa aurinkoa, naurua, vilskettä, värejä...  Talo oli täynnä väkeä ja keittiö täynnä värejä, ja rakastin sitä. Ruoka oli ehdottomasti parempaa kuin koskaan intialaisessa ravintolassa syömäni ruoka, ja mausteita väreineen oli enemmän kuin kuvat kertovat. Ja se, miten kaikki mausteet oli laitettu keittiössä esille! Ihan mahtavaa.

Mikä yllättävintä [mutta myös ihaninta], oli että oloni siellä oli täydellisen kotoinen, vaikka tapasin nämä ihmiset silloin ensimmäistä kertaa ja talo oli täysin vieras. Olo oli levollinen eikä tarvinnut teeskennellä yhtään mitään, ja tunnit vain vierähtivät. En osaa edes kuvailla, miten mukava päivä se kaikessa yksinkertaisuudessaan oli, mutta sitä se todella oli. Se oli yksinkertaista, aitoa ja teeskentelemätöntä.

Nämä kuvat eivät todellakaan tee oikeutta sille väriskaalalle ja tunnelmalle jota talossa koin, mutta niistä saa kuitenkin pienen käsityksen mainitsemastani värikkyydestä, ja jos kuviin oikein uppoutuu, niin voi jopa ehkä osata kuvitella tuoksunkin, jonka nämä mausteet keittiöön levittivät. :) Kuvissa siis kuitenkin suosikkiyksityiskohtiani viikonloppuiselta vierailultani, aromikasta alkuviikkoa!

3...

Eilen oli aika mukava päivä [ja illasta tuli vielä mukavampi]. Olin eilen viimeisen päivän töissä, ja työnantajani kiitti kesästä ja sanoi, että jos nyt sitten olen ensi kesänä maisemissa, niin mulle on työpaikka aina vapaana. Vaikka onkin tavattoman hienoa lähteä uusiin maisemiin, on myös jollain tavalla lohduttavaa tietää, että mulla on mahdollisuus päästä takaisin tähän vähäksi ajaksi hylkäämääni nykyiseen elämän rytmiin jos niin haluan.

Vaikkakin luulen, että kahdeksankin kuukautta sellaisessa kaupungissa kuin Lontoo muuttaa ihmistä sen verran, etten enää halua palata samoihin rytmeihin ja rutiineihin tänne palatessani.

Enkä usko, että elämä rutiineineen koskaan tulisikaan tuntumaan samalta Lontoossa vietetyn vuoden jälkeen vaikka yrittäisin. Mutta on kiva, että on kuitenkin mahdollisuus yrittää saada nopeasti kiinni tästä paikasta ja sen menosta edes tutun työn kautta, koska loppujen lopuksi, ellei suuria käänteitä tapahdu, niin tännehän minä haluaisin päästä opiskelemaan ja asuntoa asuttamaan, ja mitä nopeammin saan ensi vuoden jälkeen kiinni tästä eteenpäin posottaneesta Oulun elämästä, niin sitä helpompi minun on asettautua aloilleni ja alkaa luoda uusia rutiineja ihmisenä, joka luonnollisesti on vähän erilainen tänne palattuaan kuin täältä lähdettyään. Ihminen kasvaa ja kehittyy ja elämä ja rutiinit kehittykööt siinä mukana - mutta sentään ei tarvitse uusia työrutiineja opetella ellen välttämättä tahdo!

Mutta sitten asiasta toiseen. Eilen huomasin ilokseni, että olin taas aika onnellinen, ja pari juttua jäi yksittäisesti mieleeni [arjen pienet ilot, niistä puhun nyt]. Näistä jutuista minulle tuli eilen hyvä mieli:

Auringonpaiste - tuntui taas ihan kesältä.

Töiden jälkeinen sauna - siitä on vähän aikaa, kun olen viimeksi käynyt päivällä saunassa, mutta kuulkaa, kyllä se virkisti! Spontaanihetket on kyllä hetkistä ihanimpia...

Ihana John Mayer..:

Ja sitten vielä illan ihan ehdoton huippu, lapsuudenystävä, jonka kanssa vietettiin ihana läksiäisilta ja nautittiin harvinaisesta kesäillasta alkusyksyssä - oli vielä ihan lämmin, vaikka ilta oli jo pimeä. Kotiympäristöni yrittää ilmeisesti sanoa helliä hyvästejä kauniilla säillä ja leppoisilla illoilla - ja onnistuukin siinä ihan hyvin...

Haikein terveisin,
MaiMami

Näin maailman todellisen sydämen

Ja muutaman tähdenkin.

Terveisiä mökiltä.

PS Paina yhtä kuvista niin näet ne parempilaatuisina.

Aurinkopäivä

Vihdoin se on täällä, se aurinko! On ollut ihana viettää päivä lämpimällä takapihalla Muumien juhannuksen parissa ja myöhemmin torilla, joka kerrankin kylpi auringonvalossa. Jes.

Tämä on ollut erityinen päivä toisellakin tapaa, koska tänään tapasin pikkuveljeni kanssa ihmisen, jonka olemassaolosta sain tietää vasta muutama vuosi sitten mutta josta toivottavasti alkaisi hiljalleen tulla uusi perheenjäsen. Sanotaanko näin, että virallisissa papereissa hän on jo sitä, mutta oikeassa elämässä me ollaan vasta tutustumassa. Mutta ehdottoman mukavaa oli, todellakin!

Nyt toivotan aurinkoiset illanjatkot ja lähden valmistautumaan työputkeen. Menkää ja nauttikaa auringosta jos vain millään kykenette, siihen on nyt oivallinen aika! Nighty night. MaiMami

Juhannuspäivä ja paljon pestoa

Kesän ensimmäiset mansikat, tuulahdus Perusta, epätasapainoisia pestoannoksia fetalla sekä hyvää ja kauan kaivattua seuraa tekivät minun juhannukseni. Tänään voi hyvällä mielellä olla rauhassa kotona ja uppoutua vaikka vähäksi aikaa hyvän kirjan pariin [One Day tuntuu houkuttavan minua aivan kutkuttavalla tavalla]. Sunnuntaisia päivänjatkoja!

2012

Vuosi 2012 on kaikin puolin käänteentekevä. Uudenvuoden vaihteessa paljon isoja asioita oli edessä; viimeinen syntymäpäivä toisellakymmenellä, ylioppilaskirjoitukset, ratkaisevia päätöksiä ensi vuoden ja koko tulevaisuuden suhteen, uusi alku yliopistossa tai, kuka ties, ehkä uudessa maassa ja uudessa perheessä, ihmisten menettämistä ja uusien tapaamista.

Koska tiesin, että tulevana vuonna tapahtuisi paljon minulle merkittäviä asioita, päätin, että se olisi vuosi, joka minun tulisi muistaa, ja tein uuden vuoden lupauksen: valokuvaisin joka päivä sitä päivää merkittävästi kuvaavan tapahtuman, asian, henkilön tai yksityiskohdan ja tallentaisin sen ihan oikeaan, vanhan kansan valokuva-albumiin.











Enkä tiedä mistä se johtuu, ehkä siitä, että valokuvaillessa tarpeeksi monta rauhallista koti-iltaa ymmärtää jossain vaiheessa elämän yksitoikkoisuuden, myöntää sen itselleen ja ryhtyy tietoisesti muuttamaan sitä, tai ehkä siitä, että tänä vuonna olen vain luonut ihmissuhteita, jotka ovat antaneet enemmän kuin muut koskaan ennen, mutta tänä vuonna olen ollut onnellinen. Ihan vain onnellinen. En todellakaan sano, etteikö minulla olisi ollut niitä päiviä, jolloin mikään, ei niin mikään, onnistu ja kaikki kaatuu niskaan ja
tekee mieli huutaa, mutta sanon, että tänä keväänä olen kokenut pieniä onnen hetkiä (on siellä ollut myös pari isoakin:)) niin monta, että koko kevät on tuntunut olevan onnellinen. Luulen, että olen tänä keväänä kunnolla ymmärtänyt sanaparren arjen pienet ilot.



Ja minulle, tällaiselle kaikkea mietivälle stressaavalle haaveilijalle se on iso juttu, huomata nimittäin, että on arjessakin jotain iloitsemisen aihetta. Iso juttu todellakin. :)

Täältä sateisen kesäarjen keskeltä, MaiMami