Lähdettiin kavereiden kanssa käymään päiväreissulla Birminghamissa yhtenä hyvin syksyisenä sunnuntaina. Meitä vähän varoiteltiin [siis lähinnä uhkailtiin] taholta jos toiseltakin, että Birmingham on Englantia huonoimmillaan. Hirvittävä kaupunki! Teollinen! Ei edes ajattelemisen arvoinen! Miksi te sinne menette!! Mutta, in your face, my fellow londoners, tämä kaupunki pisti ärinällä vastaan ja osoittautui upeaksi.
Oli täydellinen syssyilma, siis kyllä täydellinen, kun paistoi aurinko, oli kuivankirpeää sillä tavalla että tuntui että joku puri poskipäitä ja lehdet oli väreissään. Brumin keskusta oli niin kaunis ja olo oli ihana, ja koko päivä oli upea. Sanotaanko näin, että meillä oli mahtavaa seuraa ja mielettömän kivaa. Ja jos se nyt edes on mahdollista kuulostamatta ihan älyttömältä ja ällöonnelliselta, niin bussimatka kotiin oli vieläkin mahtavampi. Naurettiin pissat housussa, kuunneltiin ihanuuksia kappaluuksia ja tunnelmoitiin pimeässä.
Mikä mainio päivä.
