Taustalla soi joulu

Neljännen alkavan Lontoo-kuukauden kunniaksi oli aika avata joulukausi. Himmensin valot, asetuin nojatuoliini, laitoin upeaäänisen Frank Sinatran tunnelmoimaan kanssani [klikkaaminen omalla vastuulla; jos tunnet olevasi valmis joulun tuloon, niin do go ahead!  Suorastaan vaadin sitä!] ja annoin kaiken sisälläni kyteneen joulun leimahtaa eloon.

Tiedän, on vielä marraskuu, mutta miksi tukahduttaa jotain, josta loppujen lopuksi nautittaisiin vain 26 päivää? Sitä paitsi, lähden vasta kolme päivää ennen aattoa käymään Suomen kotona, eivätkä jouluvalmistelut kuitenkaan tunnu aivan samalta täällä kuin siellä, joten eikö tämä kaiken järkeilyn mukaan tarkoita sitä, että on vain aloitettava jouluun valmistautuminen aikaisemmin? Kun pitäähän se tietynasteinen joulutunnelma saavuttaa aattoon mennessä, ja jos valmistelut täällä eivät ihan tuota halutunlaista, siis voimakasta, lopputulosta, niin sittenhän on vain aloitettava tunnelman kerääminen aikaisemmin? Hiffaattehan?

Ja sattuipa vielä sopivasti, että juuri tänään postiluukusta tipahti jälleen yksi paketti - aivan yhtä jouluinen ja yllätyksiä täynnä kuin edellinenkin. Vedin rakkaudella [näin ymmärsin] tehdyt uudet villasukat siis jalkaani ja kaivauduin viltin alle lukemaan sukkien mukana matkustanutta kirjettä. Valkean joulun soidessa tietysti taustalla. Minun jouluni on täällä.

PS Jos tällä kerralla sanoin, että minulla on ihana sydänystävä, niin on mulla ihana paras ystäväkin. Villasukat täällä kuumavesipullojen maailmassa on siis vain puhdasta ihanuutta. Ja kun siis vielä itse tehdyt!! Ihan kuin kotona olisi... Sen vaan sanon, että minut hemmotellaan pilalle tällä lahjuksien paljoudella.

PPS Älkää vaan nyt käsittäkö väärin. I'm loving it, just keep 'em comin'! Hahaaahhhaa... :D

PPPS Huomaatteko, miten pieni yllätyskin voi tämän ihmisen riehaannuttaa? Materialisti, sanon minä.

Minulle on postia

"Maari, there's a package for you here", perheeni äiti Christine sanoi ulkoa tullessaan ja kantoi sylissään valtavaa punaista laatikkoa. Näytti, että se valtasi koko ruokapöydän, ja se on jotain se, kun tässä eräänäkin päivänä pöydän ääressä lounasti neljä aikuista ja kuusi meluavaa, ruokaa heittelevää pikkulasta. Joku tuolla jossain oli siis ajatellut minua!

Paketti oli punaisessa lahjanauhassaan niin kaunis [ja jouluinen!] ilmestys, että oli sääli avata sitä, mutta harmi väistyi kyllä valtavan hymyn ja paisuvan ilontunteen tieltä varsin pian; yllätyksiä! Tiesin nimittäin, että kannen alla olisi ainakin villalankoja, mutta joululehdet, suklaat ja sydämeni sulattanut yllätyksellisistä yllätyksellisin kynttilänpidikehärpäkkä oli superia ja täysin odottamatonta. Lisäksi kun vielä tiedän, että paketti oli äidiltäni, hymyilin tauotta loppuillan ja myhäilin, miten onnelliseksi ihminen voi niinkin pienistä asioista tulla.

Tai, no, tämä pakettihan ei sanan missään merkityksessä oiken asetu kategoriaan pienet asiat, mutta kyllähän te tiedätte. Ei se koko, vaan se ajatus. Kiitos, äiti!  Olet ihana. :)

Oh dear...

Lähdin tänään hyvillä mielin toimittamaan kalenterissa kuumottaneita asioita [huomautan muuten tähän väliin, että edellinen paniikkipäivitys oli todellakin vain yksi korkealentoinen tunnekuohu, joka meni nopeasti ohi], mutta parin hetken päästä löysin itseni Oxford Streetin ihmisvilinästä ymmyrkäisenä siitä, miten sinne päädyin kun päämäärä oli vain Balham. Oli tarkoitus vain käydä tuossa keskustassa yhdellä sisustuslaatikko-ostoksella, mutta sen sijaan lähden koikkelehtimaan tuonne turisti- ja mielipuolimassaan, enkä edes ostanut sitä mitä piti! Olen kadottanut kaiken itsekurini...

2...

Vietin vähän aikaa eilisissä hetkissä ja viipyilevissä tunnelmissa ja kuuntelin itkettävää musiikkia [klikkaa].

Nyt olo on haikea, jännittynyt ja utelias. Huomenna voin sanoa lähteväni huomenna Lontooseen, ja ajatus on... tyhjentävä.

Juhlapäivä

Tänään olen tasan 19 ja puoli vuotta! Sen kunniaksi lähetin järkeilyn ja omatunnon minilomalle ja juhlistin päivää totaalisen täydellisellä jäätelöllä [Ingmannin Totally Brownilla], valkosuklaalla [kyllä, kokonaisella sadan gramman sellaisella], left over -hyydykekakkupalasella sekä uudella jäsenellä muumiperheeseeni.

Sallin itselleni tämän ultimaattisen herkuttelupäivän hyvillä mielin, ja voin vakuuttaa: se teki hyvää. Mutta koska omatuntoni paljastuikin hieman luultua vikkelämmäksi sortiksi ja palasi lomaltaan täysissä hengen ja ruumiin voimissaan, niin aion lähteä pienelle aurinkoiselle iltalenkille virkistymään. :)

[Teen sen myös siitä syystä, että haluan, ja myös siksi, että haluan nauttia tuosta kivasta aurinkoisten kastepisaroiden kimmellyksestä, se on aika mukavan näköistä sadepäivän jälkeen.]

Siispä nähdään taas, kimmellys kutsuu. MaiMami

Vähän hemmoteltu

Tänään on ollut aika hemmottelupäivä; me aloitettiin ystäväni kanssa aamu kunnon aamupalabuffetilla Cafe Bisketissä, sen jälkeen vyöryttiin katuja ja kauppoja mahat kummullaan, kunnes ystäväni oli taas aika lähteä sotimaan [siis lähteä lapsuudenkotiinsa/töihin Sodankylään] ja me sanottiin hetkelliset heit. Tämän kaiken paljouden - sillä paljolta se siinä mielen-/ruumiintilassa tuntui - me teimme rättiväsyneinä. Kumpikaan meistä ei ilmeisesti ollut nukkunut täydellisesti edellisenä yönä ja heti aamupalalla iskeneen kikatuskohtauksen jälkeen me näytettiin koko loppupäivä kahdelta murjottajalta - mutta voin ainakin omasta puolestani puhua, että mukavaa se oli vaikkei se sivustaseuraajille siltä ehkä näyttänytkään! Hemmottelin itseäni myös uudella jäsenellä Muumimukikokoelmaani, koko päivän tuloaan tehneillä päiväunilla [voi mitä harvinaista herkkua ne on...], lyhyellä virkistyslenkillä ja saunalla. Kaikin puolin siis hyvin hemmoteltu ja ihana päivä takana, mahtavaa! :)

Pahoittelut joidenkin postauksien kuvien laadusta muuten, kännykkäni kun on aina mukana ja käden ulottuvilla toisin kuin kunnollinen kamerani... Näillä kuitenkin mennään!

MaiMami