Keskellä taideteosta

Brick Lane on niitä Lontoon alueita, joista ei uskoisi, että ne on niin lähellä niinkin hyvää aluetta kuin London Bridge. Siinä missä London Bridge on toimistotyöläisten valta-aluetta, elättää pukumiehet salkkuineen ja tiukat tädit jakkuineen ja tervehtii kaduntallaajaa korkeilla toimistorakennuksillaan, Brick Lane on sen vastakohta. Se on katutaideteosten sylissä lepäävä katu, jonka yllä leijuvat sanat ghetto, grunge ja graffiti ovat melkein käsinkosketeltavia. Siellä varastoliikkeen vieressä on tatuointiliike, autotallista sinne lykättyine romuineen on tullut menestyvä kauppatila, puunrunko on suojeltu värikkäällä villakääröllä ja kadulla kävelee vastaan aaseja [ihan oikeita]. Se on kaikkea muuta kuin naapurinsa London Bridgen tiukka ja kliininen ympäristö; se on värikäs, monikulttuurinen, yllätyksellinen ja jo itsessään taideteos

- niin kuin on Lontookin. Tämä kaupunki on täynnä erilaisia, niin Brick Lanen kuin London Bridgenkin kaltaisia pikkukyliä ja yhteisöjä, monia kulttuureja sekä lukuisia toisestaan poikkeavia ympäristöjä, ja ne kaikki silti elää tasapainossa tämän kaupungin sisällä. Se on yksi Lontoon hienoimmista asioista; jo yhden metroaseman matkustettuaan tuntee matkanneensa toiseen maailmaan, ja toisen aseman jälkeen eteen valkenee kolmas maailma. Tämä on kulttuurien kirjoa ja moninaisuutta parhaimmillaan, niin on.

Ja jos mistään haluat Lontoosta löytää vintage-liikkeitä ja kirpputoreja, Brick Lane on se paikka.

Sielloli taikaa ilmassa

Voi väristys, että olikin jännittävä lauantai. Niin jännittävä että melkein pissat tuli housuun.

Me lähdettiin kahden muun kahjon kanssa Warner Brothers Studiolle The Making of Harry Potter -kierrokselle. Voi hurja, se oli jännittävää. Siellä oli vaikka ja mitä, yksityiskohtia ja pikkulavasteita elokuvista, pukuja, suuri sali, Weaslyiden ruokailutila, Hagridin mökki, liemiluokka, rohkelikkojen oleskeluhuone, Ollivander's, poikien makuusali, Privet Drive, viistokuja, Dumbledoren kanslia.... Eihän sitä elokuvien kautta ole tajunnut ollenkaan, miten mielettömillä yksityiskohdilla lavasteet on koristeltu ja miten paljon käsityötä kaikki on vaatinut. Hurjaa. Ihan hurjaa.

Niin, ja eihän nyt passaa unohtaa, että maistettiin me kermakaljaakin! Tytöt ei tykänneet, mutta minusta se oli hyvää. Makeaa ja kamalan makeaa, mutta mikäs siinä on vikana?

En tietenkään malttanut hillitä itseäni, kun kauppaan asti päästiin. Mukana poistuin kantaen selkä vääränä kassia täynnä kirjoja ja harkitsin vielä meneväni takaisin ja ostavani Kelmien kartankin, koska se vaan oli niin kuulkaas hieno, mutta sitten pihipaha sai parempani minusta, ja maltoin vain ihailla ystäväni moista - hänestä siis oli siis tullut onnellinen kartan omistaja. En myönnä olevani kateellinen.

Illalla erään ystäväni luona yökyläillessä harmittelimme toisen, kierroksella kanssani olleen ystäväkahjon kanssa, ettei tuonmoista maailmaa kuin Tylypahka ja Viistokuja ole olemassa, ja kohtalomme oli vain tyytyä heiluttelemaan sen kanssani kiertäneen kahjon ostamaa Sirius Mustan taikasauvaa. Hetken aikaa kuvittelin Ellan saaneen taiottua saparon takapuoleeni, mutta sitten valitettavasti tajusin, että se olikin se suklaakakku, jonka vedin naamaani aiemmin sinä päivänä. Possu mikä possu. Paremmalta se tosin kuulostaisi, jos sanoisin olevani taiottu possu kuin paljon suklaakakkua syönyt possu.

No, heilutellaan sitä taikasauvaa vielä vähän ja toivotaan, että suklaa taikoituisikin laihentavaksi ainesosaksi, joka alentaa kolesterolia ja saa ihon hehkumaan. SimsalaBIM!

Ei tainnut toimia...? No ei hätä ole minkään näköinen, kyllä näissä kuvissa on taikaa kerrakseen. Sulattakoon nämä taikoineen kaikki vähimmätkin suklaarippeet mennessään.

[PS Huomatkaa yks Ajatuseula; jostain syystä se oli tyhjä. Kaikilta oli varmaan sitte loppunu ajatukset.]