How about a cuppa?

Tässä kerron vajaan kahdeksan kuukauden tarinani teekuppein. Vain murto-osanhan tämä silti kertoo siitä, kuinka monta iltapäivää, aamua, myöhäistä tuntia ja naurua näiden äärellä todella vaihdettiin, ja siitä, miten elämä tuntui niin voimaannuttavalta ja maailma aina niin paljon paremmalta näiden ylle kumartuneena intensiivisen keskustelun imussa.

Joskus se teekuppikin kuitenkin tyhjenee, ja kaikkien on lähdettävä kotiin. Niin nytkin.

Teekuppi on nyt tyhjä. Finland, I'm coming home! [Kohta.] Toivottavasti kaapissa on tarpeeksi teetä, jotta kupin saa nopeasti taas täyteen.

Se on [rahan]menoa nyt

Viimeinenviikonloppu viimeinenviikonloppu viimeinenviikonloppu viimeinenviikonloppu. 36 viimeistä tuntia on menty hullunkiilto silmissä ja menosärky jalkapohjissa, taaplattu New River Walkeilla, Changing of the Guardilla, ravintoloissa ja kahviloissa, suklaakaupoissa ja tavallisissa, vaatteellisissa ja vaatteettomissa, ylensyöty kaksi kertaa ratkeamiseen asti, mässäilty pääsiäissuklailla häpeällisin, aivan epäinhimillisin määrin, nautittu elämästä ihanassa seurassa ja kulutettu arviolta nelinkertaisesti se rahamäärä, jonka normaaliviikoilla kulutan - kaikki vain sen takia, että meneillään on viimeinen viikonloppuni Lontoossa.

Hummailuni saa toki jatkua vielä toisetkin kaksi päivää [kiitos pääsiäispyhien vapaiden], mutta onneksi olen nyt 36 tunnin karkumatkan jälkeen vihdoin kotona ja voin huilata vähän aikaa ennen toista mokomaa. Mukavaa pääsiäispyhien välipäivää!

PS Hehkutetaan myös hetki torstai-iltaista teatteriesitystä, sillä me päästiin katsomaan upeita, upeita [myös uusimmassa James Bondissa näytelleitä] näyttelijöitä, Ben Whishawia ja Judi Denchiä. En vieläkään ole aivan päässyt yli siitä, miten lahjakkaita näyttelijöitä kumpainenkin oli myös suorana näyttämöllä. Sitä näytelmää pystyi kuvaamaan ainoastaan sanalla vangitseva. Voi väristys...

Sielloli taikaa ilmassa

Voi väristys, että olikin jännittävä lauantai. Niin jännittävä että melkein pissat tuli housuun.

Me lähdettiin kahden muun kahjon kanssa Warner Brothers Studiolle The Making of Harry Potter -kierrokselle. Voi hurja, se oli jännittävää. Siellä oli vaikka ja mitä, yksityiskohtia ja pikkulavasteita elokuvista, pukuja, suuri sali, Weaslyiden ruokailutila, Hagridin mökki, liemiluokka, rohkelikkojen oleskeluhuone, Ollivander's, poikien makuusali, Privet Drive, viistokuja, Dumbledoren kanslia.... Eihän sitä elokuvien kautta ole tajunnut ollenkaan, miten mielettömillä yksityiskohdilla lavasteet on koristeltu ja miten paljon käsityötä kaikki on vaatinut. Hurjaa. Ihan hurjaa.

Niin, ja eihän nyt passaa unohtaa, että maistettiin me kermakaljaakin! Tytöt ei tykänneet, mutta minusta se oli hyvää. Makeaa ja kamalan makeaa, mutta mikäs siinä on vikana?

En tietenkään malttanut hillitä itseäni, kun kauppaan asti päästiin. Mukana poistuin kantaen selkä vääränä kassia täynnä kirjoja ja harkitsin vielä meneväni takaisin ja ostavani Kelmien kartankin, koska se vaan oli niin kuulkaas hieno, mutta sitten pihipaha sai parempani minusta, ja maltoin vain ihailla ystäväni moista - hänestä siis oli siis tullut onnellinen kartan omistaja. En myönnä olevani kateellinen.

Illalla erään ystäväni luona yökyläillessä harmittelimme toisen, kierroksella kanssani olleen ystäväkahjon kanssa, ettei tuonmoista maailmaa kuin Tylypahka ja Viistokuja ole olemassa, ja kohtalomme oli vain tyytyä heiluttelemaan sen kanssani kiertäneen kahjon ostamaa Sirius Mustan taikasauvaa. Hetken aikaa kuvittelin Ellan saaneen taiottua saparon takapuoleeni, mutta sitten valitettavasti tajusin, että se olikin se suklaakakku, jonka vedin naamaani aiemmin sinä päivänä. Possu mikä possu. Paremmalta se tosin kuulostaisi, jos sanoisin olevani taiottu possu kuin paljon suklaakakkua syönyt possu.

No, heilutellaan sitä taikasauvaa vielä vähän ja toivotaan, että suklaa taikoituisikin laihentavaksi ainesosaksi, joka alentaa kolesterolia ja saa ihon hehkumaan. SimsalaBIM!

Ei tainnut toimia...? No ei hätä ole minkään näköinen, kyllä näissä kuvissa on taikaa kerrakseen. Sulattakoon nämä taikoineen kaikki vähimmätkin suklaarippeet mennessään.

[PS Huomatkaa yks Ajatuseula; jostain syystä se oli tyhjä. Kaikilta oli varmaan sitte loppunu ajatukset.]