Takanani on kaksi päivää ja yksi yötä [Khihee, kieleni on kehnoa, intertekstuaalinen viittaukseni vielä kehnompaa. Suonette anteeksi.] Lake Districtissä, Enkkulan luoteisosassa kansallispuistoalueella, Konnun kaltaisia maisemia Taru Sormusten Herrasta -elokuvista, paljon lampaita, sydämet sulattava majatalo, jonka takapihalla solisi tunturilta laskeutuva puro ja etupiha paistatteli järven ja kukkuloiden varjostamassa maisemassa, hervotonta räkättämistä arviolta 11 tuntia kahdestakymmenestäkahdesta yhdessäolotunnista, joista tietenkin toiset 11 meni nukkumiseen, sekä läpäisemätöntä pimeyttä ilman katuvaloja ja ihanat majatalon pitäjät, jotka lainasivat meille lyhtyä [oikeasti se oli taskulamppu, mutta 'torch'ina ne sitä mainostivat niin eihän me nyt ruveta saivartelemaan].
Koska allekirjoittanut kohelsi vähän ja tajusi määränpäähän päästyään, että kameran akkuhan on lopussa, matkamuistoiksi meille jäi valokuvia harmillisesti vain neljäsosamatkasta ja juurikin siitä osasta, jolloin me keskityttiin ihan muuhun kuin maisemiin. Muita matkamuistoja meille toki jäi, esimerkkinä mainittakoon nyt vaikka räkättämisestä kipeät vatsalihakset, ylensyöntiä ja matkapahoinvointia sekä kaksi reikää etusormessa, kun matkatoverini päätti puraista sitä [hän myös päätti matkan aikana läimäistä kasvojani kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla tyynyllä, toisella kädellään; nipistää jalkaani ja muuten vaan hutkia ja moksia tasaisesti koko matkan, ihan vain tiedoksenne; teinä en lähtisi sen kanssa reissuun]. Takana on niin hauska viikonloppu, ettei moista hetkeen ole ollut. Thanks, buddy, vaikka nyt vähän mua runtelitkin!
Semmävaankuitenkissanon, että nauraminen on totista touhua, sillä kotiin päästyäni ja nojatuoliin rojahdettuani en tosiaan päässyt siitä ihan heti ylös. Olin rätti, poikki ja pinoon heitetty, enkä olisi niin välittänyt tänäkään aamulla nousta seitsemäksi taas töihin. Nousin kuitenkin, ja nyt olen elämäni energioissa [??] ja valmiina taistoon. Kolmanneksi viimeinen kokonainen viikko Lontoossa alkaa än, yy, tee...
Oho. Sehän onkin jo alkanut. Nythän on maanantai? Meinaan olla vähän sekaisin. Niinku silleen muutenki ku vaan nyt just. Vähänniinkö silleen tiiättekö aina.
