Kodiksi

En ole uudessa ihanassa, omassa, asunnossani viettänyt yhtään kokonaista päivää ilman vierailijoita tai kahvittelijoita, ja olen rakastanut sitä täydestä sydämestäni. On käynyt leffailtalaisia, teehetkiläisiä, päivällisvieraita ja suklaasuitakin, ja tupa on ollut täynnä, niin ihmisiä kuin ääntäkin. Yksi päivitteli asunnon siisteyttä ja toinen sitä, miten jo viikon sisällä muutosta sain kotini esittelykuntoon, kun taas kolmas mietti, missä mahtuisi yöpymään. Postiluukku on kolahdellut ja postinkantaja on kantanut minulle omaa postia, ja vaikka talo on suurimman osan ajasta täynnä vieraita, pulinaa ja pälinää, ja asunto on jo omani, ihan koti se jo on, niin osoiterivi nimen alla näyttää silti vähän oudolta. Onneksi on ystäviä, jotka piirtävät kauniita tupaantulijaislahjoja ja saavat kotini tuntumaan vielä kodimmalta. Koti on kiva.

Ja ne ystävätkin ihan.

Valkoinen suklainen päivä

Leivoin eilen kakun, valkoisen ja suklaisen, äidille. Sitten yksi tonttu pääsi puraisemaan siitä palasen ennen kuin se pääsi perillekään äidin tykö, mutta mitäs pienistä, niinhän? ;) Juustokakkuosan reseptin poimin Kinuskikissan sivuilta ja pohjan tein omin ohjein, ja lopputuloksena syntyi Kinuskikissan valkosuklaajuustokakku omilla jujuilla. [Ohje lopussa. :)]

Reseptiä tutkiskellessani aavistelin, että kakusta saattaisi tulla hyvin kuohkean kermainen, ja koska omaa makuani miellyttää enemmän pieni yty ja sokerisuus ennemmin kuin pehmeä ja mieto kermainen, lisäilin valmistusvaiheessa vähän sitä, mikä tuntui hyvältä ja kaapista löytyi.

[Tujaukset eivät tosin olleet mitään erikoista, sillä opiskelijabudjetti ja työtön kesätyöläinen [siitäkin riittäisi asiaa kerrakseen...] eivät anna varaa kovin suureleisiin raaka-aineisiin - lisäykseni täyteosaan oli sokeri]. 

Kuten uumoilin, kakku oli valmiina täydellisen pehmeä, kermainen ja valkosuklainen, mutta omaan makuuni valkosuklaa olisi saanut olla terävämpää ja kakussa olisi voinut olla enemmän ytyä. Siksi suosittelen sekä itselleni myöhemmäksi että teille, jotka saitte tästä kesäkakkuleipuripureman ja ryhdytte leipojaisiin: kakkuun sopisi erinomaisesti esimerkiksi puolinen desiä sokeria ja yhden vaniljatangon siemenet, ja leivontasuklaan sijasta rohkenisin kokeilla tavallista valkosuklaata, jossa on makua ja maussa ytyä [Pandan olen itse todennut aivan kelpoiseksi, ja Kinuskikissa puolestaan vannotti Lidlin DeLuxe-valkosuklaan nimeen].

Jos taas täyteläinen ja kermainen kakku on teidän mieleenne tai ette muuten vain halua lähteä muuttelemaan reseptiä omin päin, vadelmamelban kaltainen kirpeys sopisi kakun kermaisuudelle vastapainoksi valtavan hyvin. Myös yksinkertainen mansikkasurvos-tomusokerikastike voisi sopia mitä mainioimmin. ;) Kokeilkaahan tekin, niin voidaan yhdessä jakaa tämä makunautinto! Syön kakkua tässä tietenkin paraikaa, kuinkas muutenkaan... Mutta asiaan. Kakku, olkaa hyvät!

Valkosuklaajuustokakku

350 g / 1 paketti suklaisia täytekeksejä [Domino; Rainbow, jota itse käytin; Pirkka...][1 paketti miinus yksi ..tai kaksi.. keksiä vauhtipojaksi]
1 dl sulatettua voita
[2-4 rkl kaakaojauhetta]


Murskaa keksit tehosekoittimella tai kahden pussin sisällä kaulimella [lempivaiheeni; kaulimen paukuttaminen keksimuruihin on yllättävän tyydyttävää touhua...]. Sekoita sulatettu voi muruihin, lisää kaakaojauhe mikäli haluat pohjaan tuntuvasti suklaista ytyä [itse käytin Rocky Road -kaakaojauhetta, jonka toin mukanani Lontoosta ja voin vakuuttaa, että pohja oli kakun paras osa ja toi juustoiselle osalle mukavasti sitä kaipaamaani ytyä]. Painele irtopohjavuoan pohjalle ja laita jääkaappiin jäähtymään.

5 liivatetta
3 dl kuohukermaa
200 g ranskankermaa
2 valkuaista
250 g valkosuklaata
½ dl vettä

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma kuohkeaksi ja sekoita joukkoon ranskankerma. Vaahdota valkuaiset suht kiinteäksi valkoiseksi vaahdoksi ja taittele kerman joukkoon. Sulata valkosuklaa [mikrossa miedolla lämmöllä silloin tällöin sekoittaen tai vesihauteessa, kunhan varot, ettei suklaan joukkoon mene vettä!] ja sekoita mukaan. Voit tässä vaiheessa lisätä taikinaan vaniljansiemenet ja sokeria, jos haluat.
Kuumenna sitten vesi kiehuvaksi, purista liivatteet kylmästä vedestä ja sekoita kuumaan veteen. Lisää liivatevesi hiljalleen jatkuvana norona juustokakkuseokseen koko ajan sekoittaen. Lopuksi kaada täyte vuokaan ja laita jääkaappiin jäähtymään noin 3 tunniksi.

Toivottavasti maku on mieleenne ja kesäpäivässänne on tarpeeksi suklaata! Nauttikaa!

Alkuperäinen resepti täällä.

Leikitään

Voi arkistoja, arkistoja... Kovalevyn kätköistä voi nähtävästi löytää aarteita ja hienoja hetkiä, sellaisia, jotka melkein on unohtanut mutta muistutuksen saatua ajattelee: "Hitsi, se oli hauskaa, miten ihmeessä olin melkein unohtanut sen?" Viime keväältä löytyi pari kuvaa, joissa me ollaan ystävien kanssa tutkimusmatkalla omassa kotikaupungissamme ennen työkesää ja maailmalle lähtöä. Leikittiinkin vähän! Leikeistä ei tosin harmiksi ole kuvamateriaalia, mutta mielikuvathan ovat aivan yhtä käypiä - ja vielä elinvoimaisempia! - kuvatyyppejä: oltiin Ei Saa Koskea Maata -leikkiä, temppurataa, Kumpi Jaksaa Kauemmin -kisaa... Mahtavia aikoja!

Kesä on tuulitukka, hymytyttö

Tähän alkuun jälleen yksi biisi taustalle tunnelmoimaan. Klick. Jatketaan sitten.

Totesin eräänä päivänä itselleni, että kesällä me kaikki ollaan jotenkin erityisen huolettomia. Mennään silloin, kun siltä tuntuu, unohdetaan kello kotiin, annetaan hiusten takkuuntua merituulessa, valvotaan illan viemänä ihan vahingossa aamuaurinkoon, tehdään vähän sinne päin eikä sitä mietitä sen enempää. Kesällä hetki on enemmän läsnä ja siihen on helpompi tarttua, ja asiat, jopa ne harmittavat, tuntuvat mutkattomilta auringonpaisteessa, siinä hetkessä, varpaiden kurkottuessa laiturin yli virtaavaan jokiveteen. Ei huolehdita, hymyillään.

Keskikesän juhlapuku

Tuttavamökki oli kauniisti somistautunut aattona vihreään juhannusluontoon ja paistatteli siinä leppoista päivää samaan aikaan, kun mökin asuttajat ja muutama muu istui sen pihamaalla ja nautti rentouttavasta parituntisesta juhannusauringossa. Se oli mieltä rauhoittava miniloma luonnon keskelle ja tarvittava tauko kaupungin hälinästä; jaksoi hyvin loppujuhannuksen viettoon. Toivottavasti teillä oli hieno juhannus - minulla todella oli!

Hurja juttu

Tiedättekö, mitä tapahtuu 11 päivän päästä?

Minä muutan pohjoiseen.

Tai ainakin pohjoiseen tämän kaupungin mittakaavassa, sillä 1.7. vaihdan kotimaisemaa täältä etelän lämmöstä Höyhtyältä pohjoisen viimaan Koskelaan, jossa tällä kertaa varsin onnekkaan oven numero 13 takana minua odottaa pieni yksiö ja oma rauha. En sano toki sillä, etteikö täällä kotona olisi rauhaa, mutta tiedättehän, oma rauha. Sellainen, oma. Odotan sitä, että saan jättää laukkuni keskelle olohuonetta tai nenäliinan olohuoneen pöydälle jos niin haluan, ilman että se saa tämänhetkisten kanssa-asujieni sisäiset patoumat avautumaan joka päivä. Ne on niitä pikkujuttuja, joilla on valtava merkitys. Kuulemma. Ja yhdentoista päivän päästä niistä määrään minä.

Kylään saa tulla koska vain, paitsi ehkä soitto yllätysvisiittiä ennen olisi paikallaan, niin että minäkin olisin varmasti paikallani ottamassa teidät vastaan. Varautukaa vain sitten, että minun kotonani se nenäliina saattaa olla siinä olohuoneen pöydän nurkassa.